Elokuun morsian

Ajastettu postaus

Olen pitkään miettinyt haluanko laittaa blogiin kuvia häistämme elokuulta. En koe, että niissä olisi mitään varsinaisesti salaista, mutta ison kuvakavalkadin esitteleminen blogissa elämämme tärkeimmäistä päivästä tuntuu hieman arveluttavalta. Luulen, että haluan säilyttää hääpäivämme yksityisasiana (ja luulen, että myös Pete haluaa tätä). Ajattelin kuitenkin esitellä oman häälookin, koska se oli hieman tavanomaisesta poikkeava ja pidin siitä kovasti!

Meillä oli melko pienen budjetin häät ja minulla oli pienen budjetin mekko. Vaikka asuni tuli edulliseksi, olin siihen supertyytyväinen enkä vaihtaisi sitä mihinkään! Jo hyvin varhaisessa vaiheessa päätin etten osta mielettömän kallista mekkoa, koska hurja rahanmeno ei mielestäni ole naimisiinmenemisen edellytys. Lähtökohtaisesti minulla ei ollut juuri minkäänlaisia toiveita häämekon suhteen. Tiesin, että haluan mielellään lyhyen helman ja vaaleansävyisen mekon. Löysin mekkoni pitkällisten etsintöjen jälkeen Carlsonilta, mutta se oli niin yksinkertainen, että ompelija tuunasi siihen enemmän eloa pitsinauhojen ja olkainten avulla. Pitsiä tuli helmaan ja rintaan.

Punaiset kengät löysin eräästä kuopiolaisesta liikkeestä ja ne olivat asuni "clou". Kukat ja huulet mätsättiin samaan sävyyn, jotta kokonaisuudesta tulisi yhteneväinen. Kengät saivat runsaasti ansaitsemaansa huomiota hääpäivänä!

Jo vuosia olen tiennyt, että haluan mennä naimisiin hiukset auki. Sain mieleiseni kampauksen uhkapelillä ilman koekampausta ja vielä kampaamosta, jossa en ollut koskaan aiemmin käynyt. Tykkäsin siitä, että hiukset olivat rennot, mutta niissä oli vähän juhlavuutta ruusukiinnityksen ansiosta. Ruusun lisääminen tukkaan keksittiin vasta aivan viime metreillä (olikohan kaksi päivää ennen häitä?).

Monen sattuman kautta, lähes suunnittelematta, häälookistani muodostui tismalleen omannäköiseni ja tunsin itseni erittäin kauniiksi koko päivän. Eniten olin pelännyt sitä, jos en ole tyytyväinen kokonaisuuteen ja minulla on epävarma olo ulkonäköni suhteen. Mekkoni ei ollut perinteinen värinsä, ostopaikkansa tai pituutensa puolesta, mutta mielestäni asu oli ihana.

Petellä oli perinteinen musta puku ja iloisen värinen solmio. Hän oli myös asuunsa erittäin tyytyväinen! :)

Arrivederci!

Matkakuume nousee...huomenna illalla olen Roomassa. Vaikea sitä on vieläkään uskoa!

Vielä pitäisi pakata, järjestellä kotia, matkata Kuopioon ja käydä mummolassa kylässä. Täytyy ottaa asia kerrallaan. En tiedä onko mitään järkeä lähteä raahaamaan Italiaan isoa, painavaa matkalaukkua, mutta tiedän että raahamistakin ärsyttävämpää on se, jos mieleisiä vaatteita ei ole mukana. Päätin ottaa kaupunkikengikseni vanhat tennarit (todella chic). Tiedän, että muuten puolet ilosta katoaa kun jalkoihin koskee. Illaksi on sitten varattuna jotain nätimpää. :)

Joudun nyt pitämään blogitaukoa lähes viikon. Yksi ajastettu postaus on vielä tiedossa. Ensi viikolla palaan asiaan matkakuvien kera!

Mukavaa viikonloppua ja tulevaa viikkoa! Arrivederci!

Maailman ihanin kaupunki

Todettakoon tähän aluksi, että minulla ei älyttömän monesta kaupungista ole kokemusta... :D Joka tapauksessa ihanin kaupunki, jossa olen koskaan käynyt on ehdottomasti Rooma. Ja nyt pääsen sinne uudestaan!

Pari viime päivää olen muistellut edellistä Rooman matkaani ja miettinyt mihin paikkoihin tällä reissulla haluan suunnata. Vuonna 2010 olimme tiedekunnan opintomatkalla, joten matkaa väritti historia, faktatieto ja baareilu. Nyt lähden äidin, isän ja siskon kanssa ja veikkaampa että tästä reissusta tulee hieman toisenlainen. Voisiko tälläkertaa avainsanat olla rentous, kahvilat ja fiilistely? :)

Muutama rakas muisto:

Rakkautta ensi silmäyksellä!

Pienet suuret ostokset

Maanantaina saimme Joensuuhun kunnon lumen! Heti tuntuu siltä ettei pimeä ole enää ihan niin pimeää. Tosin pyöräilylle ja viiden minuutin koulumatkoille piti sanoa hyvästit.

Sarustiikasta ostimme tosiaan sunnuntaina pari pientä kaunokaista. Miten pienet harkitut ostokset voivat tuottaa iloa pitkään!

Tällainen lyhty löytyi alle kympillä!

Ensimmäinen "joulukoriste".

Viime yönä minulla oli sisko yökylässä. Kyseessä siis ylipitkäksi venynyt tyttöjen ilta, mutta olipas kiva, että oli seuraa. Tänään sain kahviseuraa pidemmän kaavan mukaan toisista ihanista tyttösistä. (Ollaankohan me liian vanhoja tyttösiksi? :D) Ei ole siis käynyt aika pitkäksi vaikka Pete onkin Helsingissä. Tylsyyden varalta kävin eilen kirjastossa hakemassa iltalukemista. Löysin palautetut-hyllyltä Riikka Pulkkisen Raja-teoksen, joten kirja-arvostelua jossain vaiheessa luvassa.

Eilen olin liikkeellä arkisessa asussa. Huomaa kuitenkin siskon tekemä upea kaulakoru. :) Saa nähdä millaista garderobia sinne Rooman matkalle saa haalittua kasaan. Päänvaivaa aiheuttaa ainakin se iänikuinen kysymys: mitkä kengät?!

Mukavaa viikon jatkoa!

Sunnuntaina paistoi aurinko

Eilen oli niin ihana keli, että oli pakko lähteä pihalle. Aurinko paistoi täydeltä terältä vaikka pakkasta oli 7 astetta! Lumesta ei vielä tietoakaan. Omituinen fiilis kun oli tosi kylmä, mutta luonto näytti siltä kuin olisi ollut alkusyksy.

Vähän jos innostuin. :)

Otin käyttöön jo monta kuukautta sitten hankkimani Vilan toppatakin.

Kävelyltä menimme Taitokortteliin katselemaan Hilmalle 5-vuotispäiväksi synttärilahjaa. Taitokorttelin piharakennukseen oli sommiteltu suloinen vanhanajan joulutupa. Sieltä löytyi kivoja sisustusideoita tällaisille talonpoikaistyylin faneille.

Kuvassa näkyy sama idea mikä minulla oli lahjoista "sisustuselementtinä".

Kävimme pitkästä aikaa myös Sarustiikka-puodissa, jonne oli tullut jo todella paljon joulua. Aivan ihania tavaroita eikä mahdottoman kalliit hinnat. Ostimme itsekin pari pientä juttua, joista lisää myöhemmin. Hilmalle löysimme pienen lahjan toisesta Taitokorttelin putiikista.

Hauska idea laittaa talvikukat laakeaan koriin.

Rentouttava päivä kaikinpuolin. Nyt pitäisi olla energiaa viikon haasteisiin. Minulla on tentti jälleen perjantaina ja samana päivänä suunnataan Kuopioon.

Energiaa muidenkin viikkoon!

Lauantaina

 Lauantaina vietimme ansaittua vapaapäivää rennosti kaupungilla. Meillä on jo pitkään ollut hankintalistalla uudet tyynyt, mutta vasta nyt saimme ne ostettua. Mikä helpotus! :) Oli kiva pyöriä keskustassa, käydä syömässä ja kahvilla ja vain katsella ihmisiä. Tämä joulunalusaika ennen varsinaisia jouluruuhkia on minusta paras aika lahjojen hankinnalle.

Kaupunkiasu.

Kahvilla.

Onnellinen uuden tyynyn omistaja.

Huomenna Pete lähtee työreissulle Helsinkiin ja minä jään ensimmäistä kertaa yksin yötä tähän asuntoon. Hassua, etten ole vielä koskaan ollut täällä yksin yön yli. Yleensä Petelle sattuu jotain menoja säännöllisin väliajoin, mutta olen varmaan itsekin ollut silloin tien päällä.

Enää alle viikko Rooman matkaan! :O

Hiljentymisen paikka

 

Joskus elämä heittää yllättäviä asioita ihmisten eteen. Tänään minua on erityisesti koskettanut erään nuoren miehen kuolema. Hän ei ole ollut varsinaisesti osa elämääni enää vuosiin, mutta tärkeä osa merkittävää nuoruuden muistojen aikaa. Yritin sivuuttaa uutisen nopeasti, mutta se ei onnistunut niin. Joskus elämä vaatii ihmistä pysähtymään ja hiljentymään rauhassa ajatustensa äärelle. Kuolema koskettaa aina. Viimeisen viikon aikana se on koskettanut meitä jo kahdesti. Kuolema tuntuu yhtä raskaalta ja lohduttomalta joka kerta, oli ihminen sitten nuori tai vanha.

Tänään ollaan vaan ja hiljennytään. Mennään illalla ystävien luokse hakemaan piristystä sosiaalisesta elämästä ja jouluglögistä. Harmi, että tarvitsen näin karun muistutuksen siitä, että elämästä on nautittava joka päivä parhaalla mahdollisella tavalla.

Rauhallista lauantai-iltaa.

Pinkkiä yllä

Olen vihdoin selvinnyt flunssasta tolpilleni ja eilen olin koulussa normaalisti. Olipa huippua olla vaan yliopistolla ja nähdä kavereita (ja ylipäätään ihmisiä) pitkästä aikaa. Näitä asioita osaa arvostaa vasta sitten kun ne menettää viikoksi...

Oli kiva myös miettiä pitkästä aikaa jotain kivaa päällepantavaa. Valitsin herkullisen pinkin kauluspaidan, koska olokin oli iloinen. En ole käyttänyt kauluspaitoja vuosiin, koska ne mitä olen sovittanut, on aina olleet vääränmallisisa vartalolleni. Onneksi sain äidiltä käyttämättömäksi jääneen yksilön pari kuukautta sitten ja olen hiljalleen alkanut tykätä siitä. Silittäminen on tosin se karmea miinuspuoli.

Tuntuu, että tällä viikolla viikonloppu tuli vastaan erityisen nopeasti. En silti valita! :) Tänään menen kuuntelemaan Rokumentti-festarien ohjelmistoon kuuluvaa paneelikeskustelua aiheesta "Joensuun rasistinen menneisyys". Toivottavasti olisi mielenkiintoinen seminaari! Viikonlopuksi ei ole erityisiä suunnitelmia vielä. Lepoa ja tekemistä sopivassa suhteessa.

Mukavaa viikonloppua!

Meikkilaukun päivitys

Vaikka meikkaan lähes joka päivä, ja itse asiassa pidän kovasti meikkaamisesta, minulla on hyvin suppea meikkivarasto. Käytän muutamaa vakkarituotetta aina ja en osta heräteostoksia tai poikkea linjastani juurikaan. Minulla menee todella vähän rahaa meikkeihin. Nyt olen nuukuuksissani ajanut itseni sellaiseen tilanteeseen, että nekin vähät tuotteet mitä omistan, ovat kuluneet loppuun. Tarvitsen siis pikaisesti meikkipussin sisällön päivitystä!

Meikkipussini on lahja Anni-ystävältä. :)

Arkimeikissäni käytän (talvisin) pohjaan meikkivoidetta, peitevoidetta, valokynää, puuteria, aurinkopuuteria ja poskipunaa. Silmiin laitan yleensä vaaleansävyistä luomiväriä ja ripsiväriä. Joskus teen rajaukset kajaalilla. Huuliin kiiltoa tai punaa. Juhlameikkini ei eroa tuotteiden osalta arkimeikistä lainkaan. Käytän vain tummempaa luomiväriä ja rajausta.

Nyt olen tilanteessa, että olen kuluttanut loppuun noin puolet meikkipussini sisällöstä. :D Tarvitsen kipeästi ainakin:

Aurinkopuuterin.

Irtopuuterin.

Tummapigmenttisen luomivärin. Ehkä myös sinisen?

Onko kellään vinkkejä hyviin merkkeihin kyseisten tuotteiden osalta? Teettekö te eroa juhlameikin ja arkimeikin osalta?

Secret Santa

Meillä on jo useita vuosia ollut kahdessa kaveriporukassa harrastaa jouluisin Secret Santa -lahjasysteemia. Se tarkoittaa siis, että porukan kesken arvotaan kuka ostaa kenelle sinä vuonna lahjan. Lahjansaajaa ei saa paljastaa kenellekään (porukan sisällä), jotta lahja todella olisi Secret Santalta eli salaiselta joulupukilta. Jouluna tai lähellä joulua lahjat avataan porukassa niin, että kaikki saavat yhden lahjan. Meillä on yleensä ollut tapana, että lahjan avaaja yrittää arvata kuka hänen salainen joulupukkinsa oli.

Minusta Secret Santa -idea on mahtava! Kaikki kaveriporukassa saavat lahjan, mutta jokaisen ei tarvitse ostaa jokaiselle paniikissa pientä hätälahjaa. Rahaakin menee vähemmän ja on enemmän aikaa miettiä millaisesta paketista lahjansaaja todella ilahtuisi. Joulun odotus on myös astetta jännittävämpi kun jokainen joutuu itsekseen miettimään lahjaa, muille ei saa antaa mitään vinkkiä kenen nimi omassa lapussa oli!

Mielestäni joulun ei kuuluisi olla älyton kulutusjuhla. Joulun idea ei ole se, että ihmiset tuhlaavat kaikki rahansa kalliisiin lahjoihin. Itse tykkään tosi paljon lahjojen antamisesta ja niiden saamisesta, mutta ilahdun huomattavasti enemmän tarkkaan harkitusta edullisesta muistamisesta, kuin pröystäilevästä turhakkeesta. 

Tänä vuonna teemme Secret Santan ensimmäistä kertaa myös oman perheemme kesken. Sovittu budjetti on hieman isompi kuin kaveriporukassa, mutta muuten idea on tismalleen sama. Saa nähdä mitä hommasta tulee kun äiti ja isä ovat ensikertaa mukana! Näinköhän salaisuus säilyy jouluun asti.. ;)

Joensuun kavereiden kesken jaamme lahjat perinteisissä tyttöjen pikkujouluissa, mutta Kuopion kavereiden kanssa Secret Santa uhkaa jäädä tänä vuonna väliin olosuhteiden pakosta. Perinne on kuitenkin useita vuosia vanha, joten varmasti ensi vuonna otamme sen taas käyttöön!

En mahda sille mitään, että ajatukset pyörivät jo joulussa, vaikka nyt on vasta marraskuu! Onnekseni Pete on myös jouluihminen eikä ärsyynny suunnittelusta. Eilen suunnittelimme, että tänä jouluna teemme, ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden, piparkakkutalon koristeeksi! Kumpikin oli niin innoissaan, että saa nähdä jaksetaanko odottaa joulukuuta. :D

Kuvat: weheartit.com

Mielestäni kivoja ja yksinkertaisia paketointi-ideoita kuvissa. Itse en yleensä älyttömästi jaksa panostaa lahjojen paketointiin vaikka kauniit lahjapaketit tuovat paljon lisää kokonaisuuteen. Jos tänä vuonna jaksan tehdä erityisen kauniita paketteja, aion kyllä laittaa ne joulun alla olohuoneeseen esille. Nehän voisivat olla upea jouluinen sisustuselementti!

Nyt tenttikirjan kimppuun!

Varaslähtö jouluun

Viikonloppuna tehtiin tosiaan pari pientä muutosta kotiin, jotka antavat jo tuulahduksen joulusta. Laitoimme ensimmäistä kertaa koskaan jouluvalot parvekkeelle. Ne on niin ihanat, että meillä on nykyään olohuoneen sälekaihtimet auki iltamyöhälle, jotta valot näkyvät sisälle! Lisäksi koristelin ulko-oven ovikranssin jouluisemmaksi punaisilla puuhelmillä. Samaa ideaa käytin jo vuosi sitten mummin synttärilahjassa, mutta vasta nyt sain homman tehtyä myös meille.

Sormet syyhyävät jo askartelemaan lisää joulujuttuja kotiin, mutta aion malttaa mieleni vielä pari viikkoa. Eilen tosin korkattiin tältä vuodelta joululaululevy ja vielä Peten toimesta. Pete teki riisipuuroa iltapalaksi ja taustalla soi ihanasti kauneimmat joululaulut. Eikä yhtään liian aikaisin! :)

Hyllyllä on puurokattila ja kauha somisteena. :D

Kranssi ennen.

Kranssi jälkeen.

Tunnelmallinen puurojuhla omassa keittiössä.

Tänään kävin aamulla terkkarilla testeissä kun ei tämä tauti meinaa minnekään lähteä. Huomenna saan varmaankin tietää tarvitsenko antibiootteja. Onneksi voin sentään lukea tenttiin myös kotona. Muuten tuntuu kyllä niin turhalta tämä oleminen, kun ei oikein jaksa tehdä mitään ja sama on jatkunut yli viikon. Toivottavasti tätä ei kestäisi enää pitkään. Sitten taas uudella energialla!

Viikonloppuna tapahtunutta

Meillä oli viikonlopuksi paljon kivoja suunnitelmia, eräs keikka muun muassa, mutta ne jouduttiin perumaan tän sairastelun vuoksi. Onneksi Jarna ja Leeni tulivat kuitenkin lauantaina piristämään meitä koko illaksi! Jarna teki meille huippuhyvää kanapastaa ja juteltiin Leenin kanssa kuulumiset läpi ajan kanssa. Eilen intouduttiin Peten kanssa myös hieman alustaviin jouluvalmisteluihin, mutta siitä lisää myöhemmin.

Kokkikolmonen ja ihana vieraamme Kuopiosta. :)

Oli kaikinpuolin kiva ilta, mutta nyt on entistä kehnompi olo. Sairastaminen ei ole kyllä millään muotoa kivaa. Jospa saisin huomenna ne antibiootit ja elo alkaisi maistua taas paremmalta.

Loppuun: Onnea kaikille isille merkkipäivän johdosta! Oma isäni on Kuopiossa työn touhussa, mutta pääsemme pian viettämään laatuaikaa yhdessä lomamatkan merkeissä. Sitä odotellessa! :)

Pete on alkanut taas sitomaan perhoja vuosien tauon jälkeen. Voi sitä onnea ja iloa!

Tuo riivattu mykoplasma

Petellä oli se. Nyt se on minulla. Mykoplasma, tuo riivattu muotitauti, joka menee hengityselimiin ja aiheuttaa puolikuntoisen olon. Olen huomannut, että puolikuntoinen on pahempi kuin kunnolla kipeä. Puolikuntoisena joutuu koko ajan miettimään mitä uskaltaa tehdä ja uskaltaako lähteä kävelylle. Mykoplasma on aiheuttanut myös sen, että jo ennestään kotikeskeinen elämämme on siirtynyt tyystin kodin seinien sisään. Täällä sitten keskenämme poltamme kynttilöitä ja kulutamme digiboksia. Kuntosalille menosta ei tietoakaan. Argh.

Heti alkuviikosta menen YTHS:lle hakemaan itselleni antibiootit ja aion selättää mykoplasmani niin pian kuin mahdollista! Siihen asti sama meno jatkuu.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! :)