Kahvilla

Arkeen palautuminen on tällä viikolla käynyt helpommin kuin pääsiäisen jälkeen. Olen saanut nyt aivan uuden innon gradun suhteen! En tiedä miten se on mahdollista. Ehkä kylässä käyneellä vertaisryhmällä oli asian kanssa jotain tekemistä tai sitten vain ihme on tapahtunut. No, iso työ on silti edessä, mutta pahin ahdistus on nyt taka-alalla.

Eilen kävin äidin kanssa hoitamassa asioita ja lounaalla kaupungilla. Äidin siirtyessä kampaajalle, pistäydyttiin Peten kanssa pitkästä aikaa kahdestaan kahville. Hauska oli aistia keskustan tunnelmaa arki-iltapäivänä. Pienen kauppakierroksen jälkeen tein myös aivan mahtavan löydön: ihana mekko alle puoleen hintaan kesän hääjuhliin.

Äiti tuli kampaajalta uuden ihanan kampauksen kanssa ja kyllä itsellenikin tuli kampaajakuume. Ehkä olisi jo taas korkea aika? :) Haaveilen aurinkoblondista kesätukasta... Pian täytyy aika varata, koska nykyistä kuontaloa on jo todella vaikea saada laitettua mitenkään nätisti. Opiskelijabudjetilla valittu väri on onneksi armelias myös juurikasvun kanssa ja lettikampaukset ja hätäponnari toimivat aina! :)

Tule jo kesä, aurinkotukka ja valmistuminen! Ei se elo onneksi pöllömpää odotellessakaan ole. :)

Kesä?

Nämä kuvat ovat valitettavasti otettu vuosi sitten, eivät tänään. Kevään eteneminen on ollut tänä vuonna hidasta ja aurinko tulisi todella tarpeeseen! Pete on tänä viikonloppuna perhomessuilla töissä ja minulle tulee Joensuusta ystäviä kylään. Aivan luksusta viettää laatuaikaa yhdessä! Olisin toivonut, että voisin esitellä heille Kuopiota kauneimmillaan auringonpaisteessa, mutta nyt saamme tyytyä vesisateeseen.

Tämä viikko on mennyt ihan hujauksessa. Paljon on ennätetty touhuta eikä vapaahetkiä ole juuri ollut. Kuopioon muuton jälkeen meidän elämämme rytmi on muuttunut melko paljon. Aluksi elämänmuutos vei mehut, mutta nykyään olo on virkeä ja jaksan sosiaalista elämää hyvin. Välillä on ihan omituinen olo jos on pari päivää ilman ystävien tai sukulaisten tapaamista. Olen aina viihtynyt enemmän seurassa kuin yksin, mutta on ne illan rauhalliset hetket yksin tai kahdestaan Peten kanssa todella arvokkaita. Tässä asiassa (niinkuin yleensä elämässä) kultainen keskitie taitaa olla paras.

Saa nähdä miten elo ensi viikosta lähtien alkaa sujumaan, koska nyt on koittanut se hetki, jolloin joudun erakoitumaan gradukammiooni. Tähän asti olen työskennellyt pääasiassa yliopistolla, koska tarvittava aineisto on ollut helppo kuljettaa muistitikulla. Nyt joudun käyttämään laajempaa aineistoa (myös paljon kirjoja), joten niiden raahaaminen koululle päivittäin olisi järjetöntä.

Kuopiolaiset, tervetuloa piristämään päivääni päiväkahvien muodossa! Nyt alkaa se rankin, mutta toivottavasti myös tuloksekkain vaihe. Vielä toivo itää, että gradu kesään mennessä valmistuisi.

Tyttöjen viikonloppuna ei graduja mietitä. Nautitaan toistemme seurasta, kirppistellään ja kahvitellaan kaupungilla sekä suunnataan baariin (kyllä, TAAS). :D

Hauskaa viikonloppua teille muillekin!

Kevättöminää

Tällaisen upean aurinkoisen päivän jälkeen on todellakin kevättä rinnassa! Toivottavasti tekin olette päässeet nauttimaan auringonpaisteesta.

Kulunut viikko on ollut mukava, kaikkea pientä puuhastelua täynnä. Torstaina saimme spesiaaleja kahvivieraita ja sen kunniaksi tein pitkästä aikaa juustokakkua. Saimme muiden tuomisten lisäksi kauniin kimpun tulppaaneja. Leikkokukat ovat niin ihania!

Välillä on sellaisia päiviä, että elämä tuntuu tappavan tylsältä. Samanlaiset päivät seuraavat toisiaan. Onneksi viime viikkoina tällaisia päiviä on ollut vain vähän. Tuntuu, että kaikenlaista pientä tapahtuu ympärillä koko ajan. Ehkä se on tämä kevät? Eilen illalla menimme piipahtamaan ystävien luona kahvilla, mutta kotiin tulimme vasta kahdelta yöllä. :) En edes muista milloin viimeksi olisin harrastanut vastaavaa ex tempore -retkeilyä! Tänään tosin tuli taas huomattua se, että kuuden tunnin yöunet eivät vain riitä. Siksi tämä ilta pyhitetään saunomiselle ja olemiselle.

Huomenna on jo palmusunnuntai. Virittäytyminen hiljaiseen viikkoon aloitetaan meillä aamun jumalanpalveluksella, siivouksella ja rairuohon istutuksella. Siivoaminen olisi pitänyt hoitaa jo tänään, mutta ei vain jaksa!

Miksi pääsiäisviikkoa kutsutaan meillä suomalaiselle mentaliteetille tyypillisesti hiljaiseksi viikoksi? Englanniksi kyseessä on Great Week. Hieno, suuri viikko!

Arkeen asettuminen ja sen vaikeus

Nyt kun muutto- ja remppatohinat alkavat olla takanapäin, on arki taas hiljalleen astunut kuvioihin. Arki Kuopiossa on ollut yllättävän kivaa, vaikkakin ihan erilaista kuin Joensuussa. Eniten pelkäsin, että jään sosiaaliseen tyhjiöön, mutta onneksi seuraa on riittänyt mukavasti (kiitos kaverit!). Isoin muutos on ehdottomasti se, että elämänpiiri on laajentunut aika tavalla. Joensuussa olimme Peten kanssa kahdestaan perhe ja sitten meillä oli ystävien kesken suurempi perhe. Olimme todella tiiviisti yhdessä, koska monilla meistä kaikki sukulaiset asuivat kaukana. Lisäksi minulla oli koulututtuja, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia. Kuopiossa meidän perhe on paljon isompi, koska vanhemmat, sisarukset ja isovanhemmat ovat enemmän läsnä. Lisäksi on paljon kavereita, mutta yhteydenpito on harvempaa.

Muuten kaikki on mennyt hyvin, mutta Peten kanssa haemme vielä hieman uusia arjessa olemisen tapoja. Emme osaa ottaa omaa tai yhteistä aikaa niin hyvin kuin ennen, mistä johtuen emme ehkä osaa rentoutua yhtä taitavasti kuin Joensuussa. Huomaan, että kaipaamme yllättävän paljon rauhallista kahdenkeskistä aikaa, joka on viime aikoina remontin, reissujen ja muun tohinan keskellä ollut hieman kortilla. En ehkä olekaan niin sosiaalinen eläin kuin luulin! :D On aivan eri asia nähdä ystäviä koulupuuhien lomassa yliopistolla kuin koulun ja töiden jälkeen ajan kanssa esimerkiksi kaupungilla. Ehkä jälkimmäinen vaihtoehto on sitä "aikuisten realismia" ja siihen on totuttava.

Onneksi meillä on tiedossa loppuviikosta pikkureissu takaisin Joensuuhun. Pete jo eilen sanoi, että ihan surkeeta edes lähteä kun siellä saa olla vain niin vähän aikaa. Ehkä tämä kertoo jotain hänenkin kaipuustaan menneeseen. Odotamme kummatkin innoissamme ystävien tapaamista ja heidän kuulumisiaan!

Kuvat viime viikolta kun saimme kotilähetyksenä ison kasan muikkuja.

 Blogi hiljenee luultavasti taas muutamaksi päiväksi kun olen reissun päällä.

Voikaa hyvin! :)

Lauteilla

Olen aina rakastanut saunomista, mutta viime vuosina kyseisestä ylellisyydestä on päässyt nauttimaan vain muiden kotona. Aikamoista luksusta on siis nykyinen tilanne: meilläkin on sauna! Saunottu ollaan jo useita kertoja, vaikka kiulu ja kauha vielä uupuukin (heh). Kauniita laudeliinoja, saunahunajaa ja saunaturvetta saatiin lahjaksi.

Kotona riittää vielä hommaa, mutta nyt pääasiassa on taas työt (Petellä ne oikeat ja minulla tenttiin lukeminen). Iltaisin laitellaan mitä keretään. Yksi makkari on vielä täysin varastona, mutta kaksiossahan me ennenkin ollaan asuttu. ;) Kuvia tekisi mieli jo julkaista, mutta vielä pikkujuttuja puuttuu joka paikasta, joten yritän malttaa mieleni.

Oletteko muuten huomanneet miten herkullisen makuisia (ja edullisia) appelsiinit tällä hetkellä ovat? Kausi on lyhyt, joten kannattaa nautiskella.

Mukavaa arkista aherrusta!

Hiihtolomalla

Ainakin Kuopiossa ollaan saatu nauttia aivan ihanista ja aurinkoisista keleistä koko viikon. Tänään on ollut pilvistä, mutta toiveissa on, että viikonlopuksi saataisiin taas aurinkoa. Otin muutama päivä sitten todistusaineistoa kuvien muodossa kotimatkalla. Monessa kohtaa on jo asfaltti näkyvissä!

Miten paljon uutta virtaa saakaan keväästä! Tällä viikolla virtaa on jälleen tarvittu, kun ollaan laitettu kotia asuttavan näköiseksi. Nyt remontti on vihdoin listoja vaille valmis! Vielä on kuitenkin paljon roinaa epämääräisissä paikoissa ja iso kasa pahvilaatikoita purkamatta. Pikkuhiljaa laitellaan kotia kivemman näköiseksi ja lisään sitten kuvia tännekin. Olohuoneen seinästä tuli muuten vanha roosa. Miten kaunis se onkaan!

Kotitalo näkyy taustalla.

Odotan lumien sulamista suurella innolla, koska sitten pääsen pyöräilemään ja saan hieman menevämmän elämänrytmin. Toki nytkin on ennätetty nähdä kavereita ja sukulaisia kiitettävästi. Tänään mennään Peten ystävien luokse syömään ja huomenna saamme ystäviä kylään meille (sotkun keskelle). Myös mökkeilyä viikonloppuna luvassa! Jospa Petekin pääsisi edes yhtenä päivänä rentoutumaan vaikka pilkille. Sellainen hiihtoloma meillä!

Remonttireiskat

Laatikkoja purkaessani löysin kuin löysinkin kameran piuhan, joten remonttikuvia tiedossa. Remontti siis etenee hitaasti, mutta varmasti. Tänään Pete on tasoitellut makuuhuoneen seiniä ja minä siivoillut kaappeja. Huomenna olisi tarkoitus hommata makkarin maalit (tylsä valkoinen) ja alkaa sutimaan. Ehkä kolmen päivän päästä pääsisimme siirtämään sängyt olohuoneesta makkariin.

Alla näkyy sneak peak meidän tulevaan työ- ja puuhahuoneeseen, jonne tuli yksi kirkkaankeltainen seinä. Tällä hetkellä huone toimii romuvarastona ja pyykinkuivatushuoneena. Mitäs mieltä olette keltaisesta? Me ollaan tyytyväisiä. :) Sävykin sattui onneksi mieleinen!

Pete tulevan makuuhuoneen kimpussa.

Välillä pitää tietenkin pitää myös taukoa ja nautiskella vapaapäivästä. Aamulla kävin lähikirkossa avustamassa jumalanpalveluksessa. Pete ei eilisen Helsingin reissun jälkeen jaksanut osallistua, mutta minä sain henkistä ravintoa juuri tarvittavan määrän! Liturgina oli sattumalta oma kastepappini, jota en kyseisen tapahtuman jälkeen ollut koskaan tavannut. Mainitsin asiasta hänelle ja, uskomatonta, mutta totta, hän muisti minut ja kastetilaisuuteni pienintäkin yksityiskohtaa myöten! Tuli jälleen hyvä mieli Kuopioon muuton suhteen. Täällä on juureni ja vain täällä minulle voi tapahtua jotain vastaavaa.

Kirkkokahvit.

Loppuun vielä kuva meidän tämänhetkisestä asumismuodostamme:

Tässä "yksiössä" on pärjätty hyvin, mutta mitäs sitten kun olohuonekin menee remonttiin? Täytyy varmaan siirtää sohva ja telkkari keittiöön. :)

Aurinkoista päivää!

Angsti

Tämä viikko on ollut rankka, mutta ihana ja elämänmakuinen samalla. Olen kärsinyt flunssasta, pakkauspakosta ja luopumisen tuskasta. Olen itkenyt ja nauranut paljon, ilosta ja surusta.

Tiistaina olin rakkaan opiskelutoverini publiikissa kuuntelemassa hänen pitämäänsä valmistuvan opiskelijan puhetta. Rivissä itkimme hänen kauniille sanoilleen opintojen loppumisesta ja ystävyydestä. Miten saadut ihmissuhteet ovat olleet yliopistoajan suurin anti. Vaikka oli mahtavaa olla ystävän juhlassa, se oli samalla eräs konkreettinen hyvästien paikka. Tämä elämänvaihe, opiskeluelämä siihen kuuluvine ihmissuhteineen, alkaa olla tässä. Väkisinkin tulee itku.

Olen potenut huonoa omaatuntoa siitä, että suren Kuopioon muuttoa. Muutto on kuitenkin asia, jota olen pitkään toivonut ja halunnut ja josta olen omalla tavallani iloinen. Olen yrittänyt ajatella positiivisesti ja työntää negatiiviset ajatukset pois mielestäni. En ole halunnut valittaa liikaa. Tällä viikolla tuli sitten mitta täyteen. Annan itselleni luvan surra ja angstata. Luultavasti siten pääsen asiasta nopeammin yli. Ihmiset, nyt minulla on virallinen suruaika!

Kandikahvit ja muita viikonlopun kuulumisia

Viikonloppuna en kantanut kameraa mukana missään, joten kuvasaldo on nolla. Joulufiilistä pyrittiin metsästämään erinäisistä paikoista ja parhaiten se löytyi, tietenkin sattumalta, alakouluikäisten tonttuesityksestä  taitokorttelin pihalta. Ihan tuli tippa linssiin kun näki tyttöjen riemun omasta esityksestään ja tulevasta joulusta. Kaikki ohjelmanumerot eivät onnistuneet suunnitelmien mukaan, mutta tytöt laittoivat vain uutta putkeen!

Onneksi myöskään perinteinen kauneimmat joululaulut eivät tuottaneet pettymystä, vaan oli ihana rauhoittua rakkaiden joululaulujen äärelle. Huomasin tosin, että eniten lauluista sain irti kun pidin oman suuni kiinni ja vain kuuntelin. Kyllä se joulu sieltä tulee ja varmasti meidät kaikki löytää!

Kuvat ovat perjantailta, jolloin joimme Peten kanssa kotosalla kandikahvit. Weboodiin oli tupsahtanut merkintä "Teologian kandidaatti" ja vaikka saavutus tuli noin kaksi vuotta suunniteltua myöhemmin, lämmitti se silti mieltä kovasti. Ehkä kesällä suoritusotteessa näkyisi jo se toinen, hieman merkittävämpi saavutus. Askel kerrallaan. Suuresti iloa toi myös pieni heräteostos eli joulunvärinen kukkaruukku ja nupullaan oleva amaryllis. Viime vuonna amarylliksemme heitti veivit ja kupsahti pöydälle jo ennen kukkimistaan, joten tänä vuonna toivon parempaa menestystä.

Paljon muutakin ehdimme viikonlopun aikana touhuta. Kävimme lähetysmyyjäisissä ja kaupungilla hankkimassa muutamat pienet joululahjat sekä ystävän kutsusta saunomassa puusaunassa. Ihanat löylyt! Nyt on sopivasti rentoutunut olo ja jaksaa ottaa viikon haasteet vastaan.

Joku Raja!

Tämä viikko ei ole ollut niitä parhaimpia. Mitään isoa ei ole tapahtunut, mutta kokonaiskuvaksi jäi riitely, kotona kökkiminen ja pimeys. Ulkona on pimeää koko ajan. Hae siinä sitten joulumieltä. Onneksi on ystäviä ja ihana mies, joten monet solmut ovat auenneet lukuisien keskustelujen kautta. Olen todellinen keskustelijaihminen ärsyttävyyteen asti. Jos minua vaivaa jokin asia, haluan puhua siitä niin pitkään kuin se aukeaa. Toiset kutsuvat tätä piirrettä jankkaamiseksi, mutta minun kohdallani ja meidän parisuhteessamme se toimii. Aina ne solmut jankkaamisen jälkeen aukeaa.

Eilen tajusin myös sen, että suurin virhe tähän pimeään vuodenaikaan on jäädä kotiin kökkimään ilman sosiaalista elämää. Pitäisi aina jaksaa raahautua yliopistolle hommiin vaikka hommat saattaisivat sujua näennäisesti helpommin kotioloissa. Hermot menee, jos viettää kaikki päivät yksin kotona gradun kanssa ja illat kahdestaan Peten kanssa. Tulipahan tilitys! Lumitilanteeseenkin ilmeisesti on tulossa korjaus viikonloppuna, joten kyllä se tästä!  :)

Alkuviikosta pakenin harmaata arkea romaanin maailmaan niin lahjakkaasti, että luin Riikka Pulkkisen esikoisteoksen Raja kahdessa päivässä (nopea tahti minulle). Ehkä ahmaisin kirjan nopeasti myös siksi, että se oli todella hyvä. Monella tapaa samanlainen kuin Pulkkisen toinen teos Totta, mutta mielestäni hieman kevyempi lukukokemus. Romaanissa kulkee kaksi tarinaa päällekäin, joista toinen käsittelee opettajan ja lukiolaistytön suhdetta ja toinen aviovaimoa, jonka mies sairastaa pitkälle edennyttä muistisairautta. Pulkkisella on mielestäni erityistaito eläytyä kaikkiin romaanin rooleihin erittäin todellisesti, ilman syyllistävää otetta. Suosittelen!

Keskiviikkona yritimme hakea joulutunnelmaa Fideksen puurojuhlasta ylläolevassa asussa, mutta tavoite jäi hieman puolitiehen. Lyhyen gallupin perusteella joulufiilistä etsivät muutkin tänä vuonna epätoivoisemmin kuin viime vuonna. Johtuisikohan sitten tuosta lumettomuudesta. Viikonloppuna etsinnät jatkuvat lauantaina joulumyyjäisissä ja sunnuntaina kauneimmissa joululauluissa.

Eräs juttu josta en suostu ottamaan paineita on joululahjat. Lahjojen osto on minulle ollut aina kiva juttu ja aion sen jatkossakin sellaisena säilyttää. Secret santa tosin auttaa asiaa kun lahjoja ei ole tarvetta hankkia jokaiselle.

Joulun tunnelmaa viikonloppuihinne!

Piparipäivä

Eilen teimme Peten kanssa ensimmäisen piparitalomme sitten lapsuuden. Selvisimme ilman isoja riitoja, vaikka rankkaa puuhaa se on! Talon rakentaminen ei taida olla ihan joka vuosi ohjelmassa... :) Aika hieno siitä kuitenkin tuli ja puuha toi tullessaan hieman kadoksissa olleen joulumielen! 

Aina ei voi onnistua.

Piparien leipomisessa on sotkun lisäksi eräs toinenkin huono puoli. Aika paljon taikinaa menee suoraan suuhun paistamisen sijasta. Tuli hieman takapakkia keventymisoperaatiossa, mutta tänään jatkan uudella innolla. Tosin huomennakin taitaa tulla takapakkia, koska meillä on luvassa itsenäisyyspäivän juhlat ystävien luona... No ehkä sitten ylihuomenna? :)

Mukavaa viikon alkua!

Viikonloppuna tapahtunutta

Meillä oli viikonlopuksi paljon kivoja suunnitelmia, eräs keikka muun muassa, mutta ne jouduttiin perumaan tän sairastelun vuoksi. Onneksi Jarna ja Leeni tulivat kuitenkin lauantaina piristämään meitä koko illaksi! Jarna teki meille huippuhyvää kanapastaa ja juteltiin Leenin kanssa kuulumiset läpi ajan kanssa. Eilen intouduttiin Peten kanssa myös hieman alustaviin jouluvalmisteluihin, mutta siitä lisää myöhemmin.

Kokkikolmonen ja ihana vieraamme Kuopiosta. :)

Oli kaikinpuolin kiva ilta, mutta nyt on entistä kehnompi olo. Sairastaminen ei ole kyllä millään muotoa kivaa. Jospa saisin huomenna ne antibiootit ja elo alkaisi maistua taas paremmalta.

Loppuun: Onnea kaikille isille merkkipäivän johdosta! Oma isäni on Kuopiossa työn touhussa, mutta pääsemme pian viettämään laatuaikaa yhdessä lomamatkan merkeissä. Sitä odotellessa! :)

Pete on alkanut taas sitomaan perhoja vuosien tauon jälkeen. Voi sitä onnea ja iloa!

Tuo riivattu mykoplasma

Petellä oli se. Nyt se on minulla. Mykoplasma, tuo riivattu muotitauti, joka menee hengityselimiin ja aiheuttaa puolikuntoisen olon. Olen huomannut, että puolikuntoinen on pahempi kuin kunnolla kipeä. Puolikuntoisena joutuu koko ajan miettimään mitä uskaltaa tehdä ja uskaltaako lähteä kävelylle. Mykoplasma on aiheuttanut myös sen, että jo ennestään kotikeskeinen elämämme on siirtynyt tyystin kodin seinien sisään. Täällä sitten keskenämme poltamme kynttilöitä ja kulutamme digiboksia. Kuntosalille menosta ei tietoakaan. Argh.

Heti alkuviikosta menen YTHS:lle hakemaan itselleni antibiootit ja aion selättää mykoplasmani niin pian kuin mahdollista! Siihen asti sama meno jatkuu.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! :)

Taistelu flunssaa vastaan

Olen viettänyt tänään kotipäivää, koska kipeys meinaa puskea päälle. En aio vielä myöntää, että olen saanut Peten viime viikkoisen taudin, vaan aion taistella itseni terveeksi huomiseen mennessä. Onneksi koulujuttuja voi (sisusta riippuen) tehdä yhtä lailla kotona, joten tänään olen lukenut tenttiin villasukat jalassa omalla sohvalla.

Välillä on toki pitänyt pitää taukoa. :) Katsoin muutama päivä sitten näkyneen Silminnäkijä dokumentin Ihmisen eheyttäjä, joka kuvasi erään järjestön toimintaa ihmisen seksuaalisuuden eheyttämiseksi. Ohjelmassa haastateltiin muun muassa "itseään häiritsevästä homoseksuaalisuudesta" kärsivää miestä, joka on onnistunut eheytymään. (?) Jos dokumentti näkyy vielä Yle areenasta niin suosittelen tsekkaamaan. Onneksi pätkän loppuun oli haastateltu myös pastori Leena Huovista kirkon edustajana. Hänellä oli muutama hyvä pointti eheytymistouhuun.

Tällaisissa merkeissä siis tänään, mutta toivottavasti huomenna olisi jo aktiivisempaa.

Ihan pimeitä kuvia

Valo alkaa hiipumaan ja sitä mukaa myös kuvien laatu. Koittakaa kestää. Viikonloppu on mennyt vielä toipilasmerkeissä, mutta onneksi ystävät ja sukulaiset eivät ole pelänneet tartuntavaaraa.

Perjantaina Sanna kävi iltakahvilla ja lauantaina äiti ja iskä tulivat Kuopiosta yökylään. Nyt on ainakin levätty ja rentouduttu urakalla ensi viikkoa varten!

Tällaisissa merkeissä on mennyt viime päivät.

Siskon ihanassa pikkuasunnossa kävimme porukalla kahvilla.

Emäntä itse.

Ensi viikolla Joensuuhun saapuu ainakin eräs odotettu vieras, joten varmaan kahvittelua luvassa jälleen. :)

Kahvittelua ja kuulumisia

Viikko on taas mennyt pitkälti yliopistolla lukiessa tentteihin ja istumassa kahvilla. Tänään oli jälleen yksi tentti ja kerrankin voi sanoa, että osasin! Onneksi viime päivinä on ollut ahkerampi olo kuin alkuviikosta, jolloin päivät menivät lähinnä Humpalla kahvitellessa...

Tänään olisi syysloman paikka eli lähtö kavereiden kanssa Savonlinnaan! Varmasti mahtava rentoutumisviikonloppu tiedossa. Aiomme käydä Olavinlinnassa, mutta suurempia suunnitelmia ei ole ja hyvä niin! Noh, ahkera saunominen on tosin omalla tehtävälistalla. :) Jospa Savonlinnasta saisi tuliaisina taas uutta energiaa ensi viikkoa ajatellen.

Siskolta saadut hienot korvikset esittelyssä. :)

Muuten arki rullaa eteenpäin ihan normaalisti. Tällä hetkellä on suvantovaihe myös kotipuuhissa syksyn alkuinnostuksen ja joulutouhujen välissä. Katsotaan miten alkaa kodin laittaminen taas kiinnostamaan joulun lähestyessä. Yhden kauniin punaisen tyynynpäällisen ostin viime Kuopion reissulta, mutta jemmaan sitä vielä kaapissa muutaman viikon.

Rentouttavaa viikonloppua!