Matonkuteista asiaa

Minähän olen nyt vallan innostunut taas postailemaan! Tämä on hauskaa ja helppoa silloin kun antaa itselleen vapauden olla halutessaan ilman tätä touhua. Käänteispsykologia siis toimii! :)

Kuvissa maailman suloisimpia matonkuteita, joista tulee toivottavasti jotain tosi hauskaa. Meillähän se ahkerampi käsityöläinen on ehdottomasti Pete, jonka käsialaa on myös pöydällä näkyvä keskeneräinen matto. Olen minäkin kokeillut tehdä matonkuteista koria, mutta lopputulos ei ollut niin nätti kuin Peten jäljiltä. Taidan jättää nämä suloisuudet hänen käsiinsä ettei vaan menisi pilalle hyvä materiaali.

Matosta tulee luultavasti aika perinteinen pyörylä malliltaan, koska itse kuteessa on jujua tarpeeksi. Kenties reunaan söpö pitsikuvio? Alemmasta punasinisestä kukkakuteesta haluaisin korin. Kummatkin materiaalit on ostettu Espoosta. Mistäköhän Kuopiossa tällaisia saa?

Tänään saamme iltapäiväkahviseuraa kun Peten äiti tulee tupatarkastukselle. Kahvivieraita onkin viime aikoina riittänyt, vaikka kämppä ei ole vieläkään kuosissa. Olen tajunnut, että meitä ne ihmiset lopulta ovat tulleet katsomaan, eivät kodin yksityiskohtia. Jospa me pääsiäiseen mennessä saisimme sen viimeisenkin makuuhuoneen tavarat paikoilleen. Makkari on sitäpaitsi pääsiäisen teemaan sopivan värinen, kirkkaankeltainen. :)

Ps. Ihania, odotettuja vauvauutisia kuului eilen. Milloinkahan sitä pikkuista pääsee ihastelemaan? Miksi kaikki eivät voisi asua Kuopiossa?!

Tuhat ja yksi neulomusta

Minulle käy hyvin usein käsitöiden kanssa niin, että aloitan jotain, se jää kesken, aloitan seuraavan työn, se epäonnistuu, aloitan taas ja minulla on pian tuhat keskeneräistä neulomusta pyörimässä kotona. Totuus on, että olen todella huono neuloja vaikka haluaisin olla todella hyvä. Tarvitsisin jatkuvasti ympärilleni jonkin neulontapiirin, jotta voisin kysyä muilta apua ongelmien tullessa eteen.

Alkuviikosta aloitin neulomaan vauvan lapasia ystäväni tulevalle lapselle, mutta ne menivät pilalle heti alkuunsa. Toinen ystävä vinkkasi "superhelposta" vauvan myssystä (yllä oleva kuva), jonka onnistuin sössimään, koska en tiennyt kuinka silmukoita lisätään. Kehittelin oman lisäystekniikan, joka muodostuneiden reikien perusteella muistuttaa enemmän napinläpitekniikkaa.

En lannistunut vaan seuraavaksi päätin, että minähän teen vauvalle neuletakin! (Tämä naurattaa jo itseänikin.) Karoliina, sinuna en laskisi neuletakkilahjan varaan vielä ensi talvena... Ehkä saan neulottua lapselle jotain kun se menee kouluun.

Onneksi neulomisen idea ei ole pelkästään lopputuloksessa eli käyttövalmiissa vaatteessa, vaan neulominen on hommana hauskaa ja rentouttavaa. Se voisi tosin olla hieman palkitsevampaa, jos saisi joskus jonkin tekeleen valmiiksi asti!

Neulontailoa! :)

Wannabe-käsityöläinen

En ole käsityöihminen, vaikka kuinka haluaisin. Se ei silti tarkoita, etten välillä voisi väkertää jotain kivaa ja helppoa, kuten tämä "ainaoikein" neulottu kauluri. Olen käyttänyt sitä jo pari viikkoa ja tykkään kovasti! Lankana käytin Novitan puroa.

Palaan huomenna uuden vuoden kuulumisten kera. Olen myös suunnitellut jonkinlaista katsausta menneeseen vuoteen. Ja pitää jotain kuvia laittaa uudesta tukasta! Tässä kuvassa vielä ihanat juurikasvut. :)

Hyvää uutta vuotta 2012!

Ensimmäinen itseneulomani pipo

Pipo on ollut valmiina jo jonkin aikaa, mutta nyt vasta sain otettua siitä kuvia tänne. Se on tehty siis Anu Harkin ohjeella, jonka löysin Koto-living -sivustolta. Malli oli todella helppo ja mukava tehdä. Käytin koon 4 sukkapuikkoja ja merinovillalankaa. Ensimmäistä kertaa tajusin (kaverin vinkistä) kierrättää puikkoja työn sisällä, jolloin ikäviä rakoja ei jää. Neuloin siis aina pari silmukkaa myös seuraavalta puikolta, jolloin siirtymäkohta vaihtelee eikä rantuja tule.

Pipon reuna on tehty siis tasona aina oikein kahdella puikolla. Kun pala oli tarpeeksi pitkä ompelin sen ympyrän muotoon muutamalla harsinpistolla ja poimin sukkapuikoille silmukat yläreunasta. Tarkempi ohje löytyy Harkin nettisivuilta kohdasta "Porkkanamyssy".

Nyt olen saanut hieman uutta intoa säärystimiin ja aion saada ne vielä joskus valmiiksi! Mielellään ennen lumen tuloa... Kaipaisin lisäksi jotain sivuprojektia ja olen miettinyt paria vaihtoehtoa. Voisin tehdä samantyylisen pipon kuin omani myös Petelle tai liukuvärjätyn kaulurin puro-langasta itselleni. Saa nähdä kumpi lähtee seuraavaksi tulille.

Pannumyssy

Esittelen Peten viikonlopun aikaansaannoksen: pannumyssy meidän pressokeittimelle. Tää on hieno!

 

Pannumyssy on virkattu ontelokuteesta koon 8 koukulla. Nahkapala on laitettu kiinni niiteillä, joita löytyi ainakin lankakaupasta (Joenlanka) muutaman euron hintaan per pussi. Nyt pysyy sumpit lämpimänä toistakin kupillista varten! Aika söpö!

Harmaa porkkanapipo

Säärystimeni etenevät kovin hitaasti ja ajattelin aloittaa sivuprojektina villapipon neulomisen nyt viikonloppuna. Kivan ja helpontuntuisen ohjeen löysin Anu Harkin Koto-livingsivustolta. Ajattelin kokeilla mallia "porkkanapipo" harmaalla villalangalla.

Löysin pari kivaa mallia myös Novitan sivuilta:

Ja vielä pari inspiraatiokuvaa muista kivoista pipoista:

kuvat: weheartit.com

Mä suunnittelisin niin kovin mielelläni kaikkea ihanaa neulottavaa, mutta itse työstäminen on aina hankalampaa. :)

Kauluri on valmis!

Siinä se vihdoin komeilee! Viime syksyn neuleprojektini, jonka sain valmiiksi vasta tällä viikolla. Ohje on otettu Kalastajan vaimon vanhasta blogista, jonka osoitteen olen hävittänyt. Jokatapauksessa tein kaulurin pyöröpuikoilla (koko 8?) Novitan Tempo-langasta. Itseasiassa olen tehnyt näitä kaulureita jo kaksi, joista toisen sain valmiiksi ennen joulua, mutta se meni siskolle lahjaksi. Tätä mallia voin suositella kaikille, erityisesti aloittelijoille. Malli on helppo ja tuotteen tulisi kaiken järjen mukaan valmistua nopeasti. :D

En ota kauluria ihan vielä käyttöön, koska se on todella lämmin. Tämä varmasti lämmittää ihanasti talven tuiskuissa.

Saa nähdä kuinka minun tekeillä olevien neulosprojektien suhteen käy. Tällä hetkellä olen saanut tehtyä ensimmäistä säärystintä 1/3 ja olen jo kyllästymässä saman toistoon. Pipon neulominen houkuttelisi myös. Saatan aloittaa pipoa jo rinnakkaistyönä. :) Pääasia taitaa kuitenkin olla, että intoa riittää!

Käsityöläiset

Pete on ihan oikea käsityöläinen, minulle innostus tulee yleensä vain näin syksyn koittaessa. Eilen korkattiin käsityökausi kun käytiin ostamassa kaupungilta lankoja, matonkuteita ja virkkukoukkuja. Illalla mentiin sitten ystävän luokse viettämään lauantai-iltaa villisti neulontavirkkauspiirin parissa. Kuulostaa tosi urpolta, mut oli ihanan rentouttavaa jutella mukavia, neuloa ja juoda teetä.

Pete virkkasi matonkuteista tuommoisen ihanan korin keskeneräisille neulomuksille. Minä taas aloitin säärystimiä. Katsotaan riittääkö kärsivällisyyteni saattaa työ loppuun. Tavoitteena olisi saada säärystin kumpaankin jalkaan!

Kaupunkiasuna Peten huivi, Stockerin farkut, Vagabondin kengät ja H&M:n takki. Laukku on näköjään ruma ja joutaa kirppiskasaan. :D

Ja löytyihän se torkkupeittokin vihdoin! Päädyimme ostamaan Pentikistä sen ainoan puuvillaisen vaihtoehdon, koska se oli todella paljon miellyttävämmän tuntuinen ihoa vasten kuin villaiset täkit. Peitto on myös tarpeeksi iso meille molemmille. Väriksi valitsimme neutraalin vaalean beigen.

Tänään oli viimeinen päivä yleisurheilun MM-kisoja ja vieroitusoireet pukkaavat päälle! Ensi viikko on kuitenkin työntäyteinen eli hyvä vain, että turhat penkkiurheilut jää pois.

Patalappuja

Olen ollut flunssassa tän viikon tiistaista lähtien. Se ei oikeastaan ole ollut niin huono homma, koska olen joutunut olemaan kotona niin paljon kuin mahdollista ja gradu on vähän edennyt sen vuoksi. Olo ei ole kuitenkaan ollut niin huono etten olis jaksanu touhuta kotona. Aion jatkaa ens viikolla samaan malliin. Olen myös virkannut patalappuja joululahjaksi! Uskallan tänne laittaa kuvia, koska en usko että kyseiset henkilöt löytävät blogiini ennen joulua. Patalappu-idea lähti siis siitä, että alkusyksystä innostuin virkkaamisesta vuosien tauon jälkeen ja halusin aloittaa jostakin helposta työstä. Nämä siis todella ovat helppoja!

Tämä on nyt työn alla.

Nämä söpöliinit on olleet valmiit jo pitkään.

Laput on virkattu puolipylväällä. Reunoissa pitsiä.

Ensimmäinen tekeleeni, joka ei ollut kovin hehkeä eli se jäi meille.

Tämmöiset jos jaksais tehdä vielä itselleenkin.

Tämä viikko on tosiaan mennyt kouluhommia tehdessä. Gradun tekemistä olen yrittänyt saada taas käyntiin, mutta vaikeelta se tuntuu. Varsinkin motivaation löytäminen. Olen ihan varma et saisin tosi hyvän gradun tehtyä mun taidoillani, mut miten tästä epävarmuudesta ja motivaatiopulasta pääsisi eroon? Onneksi on muitakin koulujuttuja kesken joihin voi keskittyä ettei hommat seiso ihan täysin.

Mä en kuitenkaan tee koulujuttuja viikonloppuisin jos ei ole ihan pakko! Tänään menen tyttöjen kans kartsalle lounastamaan ja kenties vähän shoppaamaan joululahjoja. Pete on kiipeilyn alkeiskurssilla tänään koko päivän. Mä niin toivon et se kurssi täyttäis sen odotukset ja se sais siitä itelleen harrastuksen. Mulle ehdotettiin et mun pitäis mennä Peten kans sinne kurssille. :D Seinäkiipeily olis ehkä viimeinen harrastus mitä mä haluisin harrastaa! Mua alkaa huimata jo pelkkä tuolille seisomaan nouseminen, et ei ehkä olis mun juttu... Sitä paitsi kiva olis jos Pete sais jotain ihan omaa tekemistä Joensuusta.

Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille! :)