Enkeleitä matkassa

Joskus yksittäiset hetket osoittavat sen, miten pienestä kaikki voi olla kiinni. Eilen ystäväni ajoi rekan kanssa kolarin ja kyllä säikäytti! Onneksi ihmisvahingoilta vältyttiin ja ainoastaan auto meni lunastukseen. Väkisinkin sitä hetken miettii, miten elämää ei todellakaan voi ennustaa. Ja hyvä niin!

Vaikka tuollainen tilanne järkyttää, samalla on tilaisuus miettiä, mistä kaikesta pitäisi muistaa olla kiitollinen juuri nyt. Keksin heti pitkän listan:  edessä olevat vapaapäivät, pääsiäisen sanoma, ystävät (erityisesti yksi, joka tulee Englannista käymään), kevät, perheenjäsenet (he, jotka ovat aina tarpeen tullessa tukena), illanistujaiset hyvässä seurassa, pyöräily, karvaiset kaverit (kuvassa suloinen Minni, joka kakkasi lattiallemme kahdesti), oma koti, oma rakas, maukas ja helppo muffiniresepti, kesätyöt... Lista jatkuu.

Vaikka pääsiäisen pitäisi olla hiljentymisen ja levon aikaa, me Peten kanssa olemme onnistuneet haalimaan päivät täyteen erilaista ohjelmaa.  Kaikkea hauskaa onneksi! Ystäviä ja sukulaisia nähdään oikein urakalla, mutta en keksi parempaa tapaa viettää pitkää viikonloppua ja kirkkovuoden suurinta juhlaa.

Tänään kuitenkin vielä gradun kanssa tahmomista luvassa. Kuka on keksinyt, että valmistumiseen tarvitaan gradun tekeminen? Tyhmä, tyhmä ihminen.

Nautitaan rakkaistamme lähellä ja kaukana! <3 Ihanaa pääsiäisen aikaa!

Arkeen asettuminen ja sen vaikeus

Nyt kun muutto- ja remppatohinat alkavat olla takanapäin, on arki taas hiljalleen astunut kuvioihin. Arki Kuopiossa on ollut yllättävän kivaa, vaikkakin ihan erilaista kuin Joensuussa. Eniten pelkäsin, että jään sosiaaliseen tyhjiöön, mutta onneksi seuraa on riittänyt mukavasti (kiitos kaverit!). Isoin muutos on ehdottomasti se, että elämänpiiri on laajentunut aika tavalla. Joensuussa olimme Peten kanssa kahdestaan perhe ja sitten meillä oli ystävien kesken suurempi perhe. Olimme todella tiiviisti yhdessä, koska monilla meistä kaikki sukulaiset asuivat kaukana. Lisäksi minulla oli koulututtuja, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia. Kuopiossa meidän perhe on paljon isompi, koska vanhemmat, sisarukset ja isovanhemmat ovat enemmän läsnä. Lisäksi on paljon kavereita, mutta yhteydenpito on harvempaa.

Muuten kaikki on mennyt hyvin, mutta Peten kanssa haemme vielä hieman uusia arjessa olemisen tapoja. Emme osaa ottaa omaa tai yhteistä aikaa niin hyvin kuin ennen, mistä johtuen emme ehkä osaa rentoutua yhtä taitavasti kuin Joensuussa. Huomaan, että kaipaamme yllättävän paljon rauhallista kahdenkeskistä aikaa, joka on viime aikoina remontin, reissujen ja muun tohinan keskellä ollut hieman kortilla. En ehkä olekaan niin sosiaalinen eläin kuin luulin! :D On aivan eri asia nähdä ystäviä koulupuuhien lomassa yliopistolla kuin koulun ja töiden jälkeen ajan kanssa esimerkiksi kaupungilla. Ehkä jälkimmäinen vaihtoehto on sitä "aikuisten realismia" ja siihen on totuttava.

Onneksi meillä on tiedossa loppuviikosta pikkureissu takaisin Joensuuhun. Pete jo eilen sanoi, että ihan surkeeta edes lähteä kun siellä saa olla vain niin vähän aikaa. Ehkä tämä kertoo jotain hänenkin kaipuustaan menneeseen. Odotamme kummatkin innoissamme ystävien tapaamista ja heidän kuulumisiaan!

Kuvat viime viikolta kun saimme kotilähetyksenä ison kasan muikkuja.

 Blogi hiljenee luultavasti taas muutamaksi päiväksi kun olen reissun päällä.

Voikaa hyvin! :)

Onnea on...

Onnea on...ystävien valmistama raclette-ateria.

...pulleat mahat ja uudet elämänalut.

...mökkeily.

...suloinen vauhtiveikko.

...lähes valmis olohuone.

...narsissit kevätauringossa.

Remontti ja hiihtoloma ovat lopuillaan. Huomenna alkaa arki. Onneksi sekin on suurimmaksi osaksi aika kivaa.

Happy bday to me!

A Year Older and not a Penny Richer! (suom. vuotta vanhempi eikä penniäkään rikkaampi)

Vaikka joskus vanhenemisen suhteen tuntuukin juuri tuolta, niin onneksi se ei ihan pidä paikkaansa. Kukkaro ei ole viime vuodesta täyttynyt lainkaan, mutta rikkaampi olen silti monella tapaa! :) Välillä pukkaa pahemmanlaatuista ikäkriisiä tässä huiman 26-vuoden kynnyksellä (se on jo melkein 30!), mutta liittyy vanhenemiseen paljon kivaakin. Tänään keskitytään niihin hyviin asioihin. En missään nimessä haluaisi olla enää parikymppinen tytönheitukka monenlaisine epävarmuuksineni. Tietenkin epävarmuuksia löytyy yhä, mutta monella tapaa koen, että uskallan nykyään elää enemmän sellaista elämää kuin todella haluan.

Merkittävän rajapyykin kunniaksi ostin itselleni synttärilahjan! Löysin Carlsonin alennusmyynneistä Aarikan suloisen talouspaperitelineen.

Toisenkin lahjan sain jo etukäteen, kun Pete osti minulle ihanan vanhan prinsessatuolin. Tuoli on vielä alkuperäislookissaan, mutta Peten on tarkoitus tuunata siitä mintunvihreä unelma. Myös istuinkangas lähtee luultavasti vaihtoon. Love it!

Synttäreitä en ole vuosiin osannut juhlia. Tänäkin vuonna juhlat jäävät väliin, mitä nyt isä ja äiti tulevat illalla kahville. Keskiviikkona keitän sit (pyynnöstä) synttärikahvit parille kaverille. Tällöin pääosassa taitaa kuitenkin olla toistemme tapaaminen ylipäätään.

26 kuulostaa paljon vanhemmalta kuin 25! Onneksi ikä on vain numeroita. (Tosin olo ei viime aikoina muutenkaan ole ollut noita lukuja nuorempi...) Kaikesta huolimatta, hyvää syntymäpäivää minulle! :)

Lempivuodenaikani

Jos jostain olen iloinen niin keväästä! Miten nautinkaan pitenevistä päivistä, kevättalven auringosta, pirteämmistä herätyksistä ja kevätmielialasta. Suuri lohtuni tässä elämänmuutosprosessissakin on, että onneksi on kevät!

Se on jännä miten jotkut ihmiset Rakastavat kevättä ja toiset inhoavat sitä sydämensä kyllyydestä. Jälkimmäiset kärsivät jopa kevätmasennuksesta. Ymmärrän, että maalis-huhtikuussa valonmäärä tuntuu jopa överiltä talven jälkeen. Itsekin joskus hätkähdän sitä kellojen siirtämisen yhteydessä. Mutta mikä määrä energiaa! Kesä ja valoisat yöt ovat tulossa! Oi onnea!

Toivottavasti tänä keväänä saan suunnattua ylimääräiset energiat gradun ja muiden kouluhommien viimeistelyyn. Olen yllättävän luottavainen. Haaveilen pienimuotoisista valmistujaisjuhlista kesällä meidän uudessa kodissa.

(Tämä yltiöpositiivinen postaus on tasapainottamassa eilistä valitusvirttä.)

Angsti

Tämä viikko on ollut rankka, mutta ihana ja elämänmakuinen samalla. Olen kärsinyt flunssasta, pakkauspakosta ja luopumisen tuskasta. Olen itkenyt ja nauranut paljon, ilosta ja surusta.

Tiistaina olin rakkaan opiskelutoverini publiikissa kuuntelemassa hänen pitämäänsä valmistuvan opiskelijan puhetta. Rivissä itkimme hänen kauniille sanoilleen opintojen loppumisesta ja ystävyydestä. Miten saadut ihmissuhteet ovat olleet yliopistoajan suurin anti. Vaikka oli mahtavaa olla ystävän juhlassa, se oli samalla eräs konkreettinen hyvästien paikka. Tämä elämänvaihe, opiskeluelämä siihen kuuluvine ihmissuhteineen, alkaa olla tässä. Väkisinkin tulee itku.

Olen potenut huonoa omaatuntoa siitä, että suren Kuopioon muuttoa. Muutto on kuitenkin asia, jota olen pitkään toivonut ja halunnut ja josta olen omalla tavallani iloinen. Olen yrittänyt ajatella positiivisesti ja työntää negatiiviset ajatukset pois mielestäni. En ole halunnut valittaa liikaa. Tällä viikolla tuli sitten mitta täyteen. Annan itselleni luvan surra ja angstata. Luultavasti siten pääsen asiasta nopeammin yli. Ihmiset, nyt minulla on virallinen suruaika!

Säkkärällä hiukset sekä pää

Vietin tänään vähän kotiaamua: järjestelin paikkoja, tiskasin ja jaksoin pitkästä aikaa väkertää myös tukan kanssa. Ensimmäistä kertaa viikkoihin hiukset on nätisti eivätkä leiju sähköisinä pään yläpuolella. Silti selvisin koululle jo melko hyvissä ajoin. Hyvähyvä! :)

Koti alkaa näyttämään jo melkoiselta muuttoareenalta, mutta pari viikkoa pitää vain sietää. Vihaan pakkaamista (kukapa ei?) ja olen todella helpottunut sitten kun muutto on ohi. Tavaroiden purkaminen ja paikoilleen laittaminen uudessa kodissa on onneksi ihan mieluista puuhaa. Pete aloittaa ilmeisesti huomenna tapettien poistamisen yhdestä makuuhuoneesta ja viikonloppuna käymme ostamassa maalit. Olisipa ihana jos yksi huone olisi valmis sitten kun tavarat ja minä muutamme. Se helpottaisi kovasti ekoja päiviä, koska suurimman osan tavaroista voisi loppurempan ajaksi sulloa sinne.

Edelleen on kovin sekavat ajatukset muuton suhteen. Tuntuu, etten vieläkään tajua, että ihan pian muutamme, vaikka kokoajan innolla suunnittelen maalisävyjä ja sisustusta päässäni. Ehkä asia konkretisoituu vasta Kuopiossa. Onneksi Joensuun ystävät ovat luvanneet tulla käymään kevään mittaan kylässä. Päästään sitten esittelemään meille tärkeitä paikkoja ja voisi kai sitä Puijon tornissakin käydä ensimmäistä kertaa sitten ala-asteen! :) Kaikkea muutakin kivaa on keväälle suunnitteilla, kuten tyttöjen retki Tuusulaan viihdyttämään erästä tylsistynyttä pallomahaa.

Ajatukset siis säkkärällä muutosta ja keväästä!

Ystäville

Minulle 14.2. ei merkitse romanttisen rakkauden päivää, vaan se on minulle ollut toisenlaisen rakkauden merkkipäivä.

Olen vähän huono lähettämään kortteja ja nytkin ystävänpäivänä ne unohtuivat. Onneksi ystäväni varmasti tietävät, ettei mikään elämässäni ole tärkeämpää kuin he. Olen siitä superonnellinen, että minulla on paljon ihania ihmisiä ympärilläni, joita voin kutsua ystävikseni. Kiitos teille, että jaksatte minua vaikka välillä olen aika rasittava tyyppi! :) (Olen rasittava, koska välitän niin paljon.) Kiitos ystävyydestä!

Kaveririkasta ystävänpäivää!

Huasteleppa levveemmin

On se jännä miten veri vetää monia ihmisiä takaisin kotiseudulle. Olen luonnollisesti paljon viime aikoina miettinyt Kuopiota ja sitä, miksi haluan juuri sinne. Totta kai listan kärjessä on ihmiset Kuopiossa (perhe ja kaverit), mutta täytyy myöntää, että kaipaan myös sitä kaupunkia. Vaikka Kuopio on minun näkökulmastani melko iso kaupunki, tuntuu, että tunnen sen läpikotaisin. Melkein kaikki asuinalueet on jollain tavalla tuttuja ja niihin liittyy muistoja. Jos joskus saan lapsia, haluaisin, että hekin kasvaisivat kieroiksi ja leppoisiksi savolaisiksi, ja että heidän kotiseutunsa olisi sama kuin vanhemmillaan. 

Olen todella onnellinen myös siitä, että olen saanut asua myös jossain muualla kuin Kuopiossa. Kyllä siitä saa kummasti perspektiiviä ja hieman laajennettua katsettaan maailmaa kohtaan. Kenties vielä jossain vaiheessa tulevaisuudessa muutamme eri puolelle Suomea, mutta en pistäisi sitä kovinkaan paljon pahakseni jos näin ei tapahdu.

Ehkä pieni palanen nostalgiaa ja kotiseuturakkautta ihmisessä ei ole ollenkaan huono asia! :) Viikonlopun viihdykkeeksi voitte kuunnella kuopiolaislähtöisen räppärin Timi Lexikonin näkemyksen siitä, miten "veri vetää takas aina Kuopijoon". Lisäsin alle vielä sanat siltä varalta jos joku lause menee hieman ohi...

Monet sanoo et ne ei saa mun flowsta mitään selvää ku mä räppään liian nopeesti tai jotai. Itseasias mun on pakko myöntää, mä en saa monestakaan mitään selvää vaik ne puhus ihan normaalisti eikä edes räppäis. Jote jos sulla on jotai asiaa mulle nii...
   Huasteleppa levveemmin, huasteleppa levveemmin, huasteleppa levveemmin, huasteleppa...
Tai yritä edes.
   Moni väittää ettei näistä säkkeistä sua mittää selevee. Mite nii? Ite nii huumassa elelen, tuumasta toemeen ku puhe vuan levenee. Kato pittää tiällä pittee iäntä siitä mistä on kotosin, tokasin tokkopa hokasin vuan huastampa niinku se on itelle on lokosin. Emmä djossaa jos satun sanomaan naisia emänniksi, enkä tarkota isää tai muatilanpitäjää ketä kutun isänniksi. Sinä sanot: "Päivää." Minä sanon: "Päevee." Näen se huastettiin ja mistee lähin ja sydämmeen jäe se. En sua sitä poes, en mä sillä et elläessään halluisinkaa, Savossa on parraat kinkerit jossa juomalla kuolaki valluu rintaan. Sen jäläkeen ee oo krapula, vuan rapula ja jäläkitaati. Seleviäminen on huomisen hommija, shottia, rinkkiä, piikki on aaki!
   Huasteleppa levveemmin, huasteleppa levveemmin, huasteleppa levveemmin, huasteleppa...
Olin reissuillani missä vuan päen mualimoo, veri vetää takas aina minut Kuopijoon.
Tule poeka kottiin, poeka tulloo kottiin!
   Joskus ruukattiin mokkeli hankkii ku hurahtii satasii puarissa, satasii lupilla, mutta en herenny nuukaksi. Vuan supruttelen niinku huomista ee oeskaan. Ku suosien huoli pienistä mielelläni mielestäni kokonaan poestan. Lupsakka ja lepponen, tulee hyvin toemeen oekeetten immeisten kanssa vua en noetten nokanvartta pitkin mualimaa kahtelevien loesten. Jolla minun mielestä hyvin paljon pielessä suhtautuminen toeseen. Vuan Savonmuassa eehän niitä oekeesti olekkaan, kehtoovat kuhtuu meetä kieroksi mittee ne oekeen olettaa? En sisäänpäen lämpeevä, vuan helevetin ylypee siitä et oon suanu tulla Savonmuahan syntyneeks.
   Huasteleppa levveemmin, huasteleppa levveemmin, huasteleppa levveemmin, huasteleppa...
Olin reissuillani missä vuan päen mualimoo, veri vetää takas aina minut Kuopijoon.
Tule poeka kottiin, poeka tulloo kottiin!
   Viimesen verseen mä omistan, puhuakseni taas holista. Niinku ennenki mut nyt sen teenkin et savonkielellä mä sisintäni koristan. Ja takasi tästä tuhnut voe poestuu, ku hätäseen räpätes ja ryypätes tääl voe roeskuu. En aio ättäröijä, kuha ällyytän. Harvoin nyrjähän ku mä rypsän tääl röillään vaan kylillä öetään. Vaekka lupsakka ku muutaki ku kipinöemään. Ja toesinaan eeku poekaa se ajattaa höyryyn härveemään ja huseemaan. Kohta luokkakokous koko kokojengi samaan nurkkapöytään ja hutikkaan. Erittäin hikisenä, ikinä saa mittään selevää, aamulla ilettää ku en tiijä mistä herään. Kumpi kampee nukkumavaraa jos valuu, anna kuolan valuu vaa. KSP siitä kuka lähtee hakemaan, mölökyn jäläkeen vielä paljon parempaa. Ilman taijan ollaki sieluu kohta, mut Kuopijossa ollaan niinku ollaan.
   Huasteleppa levveemmin, huasteleppa levveemmin, huasteleppa levveemmin, huasteleppa...
Olin reissuillani missä vuan päen mualimoo, veri vetää takas aina minut Kuopijoon.
Ja tule kottiin, poeka tulloo kottiin!
Olin reissuillani missä vuan päen mualimoo, veri vetää takas aina minut Savvoon.
Ja tulen kottiin, poeka tulloo kottiin!

An End of an Era

Minulle käy selkeästi tämän blogin suhteen niin, että kun elämässäni todella tapahtuu jotain, en osaa kirjoittaa ajatuksiani auki. Nyt yritän hieman purkaa tuntojani. Kaikkea kivaa on siis tapahtumassa, koska jo pitempään haaveissa ollut muutto kotikaupunkiin on pian edessä. Liian pian, sanon minä! Pete muuttaa Kuopioon jo huomenna ja aloittaa työt uudessa työpaikassa maanantaina. Meillä on ollut tasan kaksi viikkoa aikaa tottua ajatukseen muutosta ja nyt se jo tulee!

Tiesin toki, että muutto Joensuusta on jossain vaiheessa edessä, koska minulla olisi melko huonot työmahdollisuudet täällä opintojen jälkeen. Jonkinlaista surutyötä kaupungista luopumiseen on tullut tehtyä jo hyvän aikaa. Joensuun jätän haikein, mutta iloisin mielin taakseni. Se asia, mitä täältä jään eniten kaipaamaan on kuitenkin hiljalleen syntynyt, minulle mieleinen, elämäntyyli ja -rytmi. Siihen kuuluu keskeisesti opintojen kautta syntynyt kiinteä ystäväpiiri. Minulla on täällä upeita naisia, jotka ovat tehneet elämästä Joensuussa kotoisaa, keskustelevaa, sosiaalista, älykästä ja hauskaa. Myös heidän miehistään ja pienestä Saara-tytöstä on tullut vähän kuin toinen perhe opiskelupaikkakunnalle.

Tietenkään en menetä muuton yhteydessä näitä ystäviä, mutta suren aikani erään elämänvaiheen loppua. Toisaalta, elämässä parasta on se, ettemme tiedä mitä sillä on meille tulevaisuudessa annettavana. Suhtaudun positiivisesti myös uuteen elämäämme Kuopiossa, uusiin rutiineihin ja uusiinvanhoihin ihmisiin siellä. Tiedän, hidasliikkeinen kun olen, että kestää hetken ennen kuin pääsen kiinni uuteen elämäntyyliin uudessa kodissa. Odotan kuitenkin jo innolla, että pääsen viettämään entistä enemmän aikaa vanhojen rakkaiden ystävien ja sukulaisten kanssa. Ehkä nohevoidun ja saan jossain vaiheessa jonkun ihan upouuden ystävän!

Joensuu ja lähes kuusi täällä viettämääni vuotta jää mieleeni pysyvästi. Ei sitä turhaan sanota, että opiskeluaika on ihmisen parasta aikaa! Noh, toivottavasti vielä jotain parempaa on tulossa, mutta voin sanoa, että olen ollut täällä hyvin onnellinen. :)

Joensuusta jään kaipaamaan: joen ranta, pitkäksi venyneet kahvitauot Humpalla, yliopiston kirjasto, Keskustan kävelykatu, taitokortteli, opiskelijaelämä, rakkaat ystävät, ex-tempore illanvietot, tapahtumat jonne saapuu koko Joensuu, Jokiasema, tasaisuus, itsenäisyys, nuoruus.

Kuopiossa ihanaa: vanhat ystävät, uudet haasteet, vanhemmat, isovanhemmat, tori, lihapiirakka, Vänäri, Valkeisenlampi, kahvilat, pyöräily, saunallinen asunto, mahdollisuus lähentyä uusiin ihmisiin, mökkeily, tuttuus, juuret.

Viime ajat ovat monella tapaa opettaneet minulle (jälleen kerran) sen, että elämää ei pidä suunnitella liikaa. Aina se "järkevin" vaihtoehto ei ole paras ja joskus pitää uskaltaa tehdä muutoksia. Aion ottaa tämän muuton siivittämänä hieman rennomman asenteen elämään ylipäänsä. Asioilla on tapana järjestyä. Onnellisuus on pitkälti asennekysymys. Elämä kantaa. Kliseitä, mutta niin totta!

Paluu graduarkeen

Olemme selviytyneet reissusta takaisin kotiin ja tänään koittaa paluu arkeen. Häämatka oli ihan mahtava ja saimme uusia kokemuksia roppakaupalla. Yritän laittaa jotain kuvia illalla tänne eli matkasta lisää sitten.


Olen nyt raahautunut yliopistolle ja yritän orientoitua graduun uudelleen. Reissussa en ajatellut koulujuttuja tipan vertaa (jes!), mutta sitäkin vaikeampi on nyt yrittää jatkaa siitä mihin jäin. Mikäs se olikaan se mun aihe? :P

Nyt homman nimi on joka tapauksessa se, että uusi vaihde on laitettava päälle ja ryhdyttävä hommiin vielä kovemmalla teholla kuin aiemmin. Mainitsin ennen reissua mahdollisista uusista elämänmuutoksista ja nyt niihin on tullut lopullinen varmuus. Jätämme pian Joensuun taaksemme ja muutamme takaisin kotiseudulle Kuopioon. Tästä olemme haaveilleet jo jonkin aikaa, mutta kun toive nyt konkretisoituu, ei se tunnu pelkästään kivalle. Muutto tulee liian nopealla tahdilla ja siihen liittyy paljon luopumista. Yksi luopuminen (monien muiden lisäksi) on yliopiston kirjasto ja graduvertaistukiryhmä. Nyt pitää vain yrittää tehdä todella ahkerasti töitä helmikuun ajan kun vielä olen täällä! Muistakaa ihmiset, be careful what you wish for, it might come true... :D


Todellisuudessa olen oikein onnellinen tulevasta muutosta, mutta sopeudun hitaasti muutoksiin, joten tarvitsen hieman aikaa totutteluun. Kuopiossa meitä odottaa vanhemmat, isovanhemmat ja monta ystävää. Uusia haasteitakin on tiedossa varsinkin Petelle kun hän aloittaa uudessa työpaikassa. Ehkä jonain päivänä minäkin siirryn työelämään (hui miten pelottava ajatus!). First things first: gradua olisi n. 80 sivua vielä kirjoittamatta. :D

Toivottavasti te olette voineet hyvin! :)

Farkkutyttö

Olen aina ollut farkkutyttö, mutta viime aikoina yhä useammin olen valinnut kouluun hameen tai mekon. Viikonloppuna löysin uudelleen sisäisen farkkurakkauteni ja vedin homman oikein överiksi. Uudet Levikset on ihanat! :)

Täällä hommat etenee samaan malliin kuin ennenkin. Jotain uusia tuulia on aistittavissa ja siksi olemme kovasti suunnitelleet tulevaisuutta (niin pitkälle kuin sitä ikinä voi suunnitella). Pitää välillä muistuttaa itselleen, että vaikka plan B:t ja plan C:t ovat ihan hyviä olla olemassa, silti tärkeintä on nauttia tästä hetkestä. On se vaan niin kovin raastavaa sellainen täysin avoin tulevaisuus!

Nyt on kaikki hyvin. Nautitaan siitä. :)

Katsaus menneeseen vuoteen

Ajattelin muistella mennyttä vuotta tällaisen kyselyn kautta, jonka löysin toisesta blogista. Haastan kaikki halukkaat tekemään samoin!

IHMISSUHTEET

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
En oikeastaan. Uusia tuttuja kylläkin. Olen huono ystävystymään kunnolla uusiin ihmisiin.

2. Oletko tehnyt tänä vuonna jotain, mitä et ole ennen tehnyt?
Olen ainakin mennyt naimisiin!

3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
Entiseen malliin. :)

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
Ehdottomasti ykkösenä on mielessä tietysti omat häät, jotka oli juuri niin ihanat kuin olisin voinut toivoa. Muut hyvät muistot liittyvät ystävien ja perheen kanssa vietettyyn aikaan. Mieleen tulee ainakin parit muut häät, ystävien vauvan näkeminen ensi kertaa ja Rooman matka perheen kesken. Myös ripareilta on kivoja muistoja.

5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
En ainakaan kovin pahasti.

MINÄ

1. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
En koe, että olisin juurikaan muuttunut. Ehkä olen muuttunut entistäkin tylsemmäksi menojeni suhteen.

2. Oletko lihonut?
Olen valitettavasti hieman.

3. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
En! :D

4. Oletko ollut yksin elokuvissa tämän vuoden aikana?
En ole koskaan ollut elokuvissa yksin, hävettää myöntää.

5. Oletko ottanut tatuointia / lävistystä vuoden aikana?
En.

RANDOM

1. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
Ehdottomasti pieni tyttönen nimeltä Saara. Myös jotkut henkilöt ripareilta ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen. :)

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
En usko, että olen luvannut mitään. Jos lupauksena on ollut "Urheilen enemmän ja laihdutan", en ole onnistunut. :D

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Ystäväni synnytti.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Onneksi kukaan omasta välittömästä lähipiiristä ei kuollut, mutta läheisteni läheisiä kuoli useita. Eräs vanha luokkakaveri kuoli myös, mikä kosketti suuresti.

5. Missä maissa kävit?
En tainnut käydä muualla kuin kerran Italiassa.

6. Mitä haluaisit vuodelta 2012, joka ei onnistunut vuonna 2011?
Noo...ehkä laihtua hieman! :D Muuttaa hieman elämän suuntaa vastuullisemmaksi.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2011?
27.8. 2011

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
Pärjäsin hienosti kesätöissä, sain kouluhommat etenemään suunnitellusti, en kämmännyt mitään ihmissuhteita.

9. ...ja suurin epäonnistumisesi?
Ehkä se, etten hakenut ahkerammin töitä joululomaksi. Ilmeisesti suuria epäonnistumisia ei juuri ole, mutta miksi silti jatkuvasti tuntuu riittämättömältä? Asialle on tehtävä jotain.

10. Kärsitkö vammoista?

Taisin kärsiä vähän polvisäryistä keväällä väärästä spinningin ajoasennosta johtuen.

11. Mikä oli paras asia, minkä ostit?
Rakastin häämekkoani. Myös vanha työpöytä oli hyvä ostos.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Peten, äidin, isän, siskon, monen tärkeän ystävän.

13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
Olen kova huolehtimaan (liian), joten melkeinpä sama vastaus kuin edelliseen. Todellista ahdistusta ei tainnut aiheuttaa kukaan henkilö sen suuremmin.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Vuokraan, ruokaan ja häihin.

15. Mistä innostuit eniten?
Muiden häistä, Rooman matkasta, Saarasta.

16. Vuoden 2011 ihmiset?
Kaikki rakkaat.

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
Onnellisuus taitaa olla suunnilleen samoissa lukemissa. Ehkä hieman enemmän huolestunut tulevaisuudesta.

18. Lihavampi vai laihempi?
Lihavampi.

19. Rikkaampi vai köyhempi?
Haha yhtä köyhä kuin ennenkin!

20. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
Jotakin arjesta poikkeavaa. Vannoin meneväni yhden yön eräretkelle Peten kanssa, mutta sekään ei toteutunut. Ehkä ensi kesänä?

21. Entä vähemmän?
Huolehtinut muiden asioista ja omasta tulevaisuudesta.

22. Miten aiot viettää joulun?
Joulu meni sukulaisissa kotiseudulla.

23. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
Olisin järjestänyt hieman aikaa kesällä kummitytön tapaamiselle. Ei keretty nähdä kesällä kertaakaan.

24. Rakastuitko vuonna 2011?
Peteen rakastun aina välillä uudelleen. :)

25. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
-

26. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
Downton Abbey, Kova laki, Maajussille morsian, Suomen huippumalli haussa.

27. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
En.

28. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Ekana tulee mieleen Riikka Pulkkisen teokset Raja ja Totta.

29. Entä musiikillinen löytö?
Hävettää myöntää, mutta olen kuunnellut todella vähän musiikkia. Viimeisimpänä ihastuin Lana Del Reyhin.

30. Mitä halusit ja sait?
Ikimuistoisen hääpäivän.

31. Mitä halusit muttet saanut?
Enemmän varmuutta tulevaisuuden suhteen.

32. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
Kävin yllättävän vähän elokuvissa. Yksi hyvä oli Midnight in Paris.

33. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Olin Joensuussa Idan ja Katri kanssa. Vietettiin tyttöjen iltaa ja mentiin baariin. Synttärilahjaksi sain mm. ihanan perintösormuksen mummiltani.

34. Ketä kaipasit?
Perhettä ja ystäviä Kuopiossa ja muualla Suomessa, Peteä rippileirien aikana, Idaa Englannissa.

35. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
Pete. Kahvittelut ystävien kanssa.

MUUTA

1. Oletko joutunut tappeluun?
En!

2. Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana?
Hmm..ei nyt kyllä heti ainakaan tule mieleen.

3. Oletko juonut "perseitä"?
Voisi kai sitä niinkin sanoa.

4. Oletko tehnyt tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin?
Olen varmasti tehnyt virheitä, mutta en sellaista mitä olisi katunut pitkään.


Tästä on hyvä jatkaa!

Uusi vuosi - uudet kujeet?

Vihaan otsikon sanontaa. Mikä on niin hienoa vuoden vaihtumisessa, että se aiheuttaisi mitään todellisia muutoksia tai uusia kujeita? Omassa elämässä hommat jatkuu joululoman jälkeen siitä mihin ne ennen lomaa jäivät, ilman sen suurempia myllerryksiä. Itse pidän enemmän "uutena alkuna" elokuuta kun uusi lukuvuosi kesäloman jälkeen alkaa. Silloin voi ehkä yrittää muokata hieman elämänsä suuntaa, mutta ei tammikuussa. Tammikuu on mielestäni vähän tylsä kuukausi. Helmikuussa voi jo aistia ensimmäisiä kevään merkkejä ja alkaa odottamaan kesää!

Lauantaina oli uuden vuoden aatto ja oikein hauska päivä olikin. Olin vain hieman pihalla siitä, että kyseessä oli jokin erityinen juhla. En pidä raketeista enkä erityisesti tinan valamisesta, mutta ystäviä on aina ilo nähdä! Tänä vuonna näin todella rakkaita ystäviä kuukausien tauon jälkeen ja tutustuin myös muutamaan uuteen. Ja onhan se yksistään jo syy juhlia, että tapasimme Peten kanssa kyseisenä päivänä tasan kahdeksan vuotta aiemmin! :)

Vaikka en koekaan, että vuoden vaihtuminen sinällään muuttaisi ihmisen elämää, on se hyvä hetki miettiä hieman tulevaisuutta. Jokaisella on jotain toiveita ja haaveita tulevan vuoden suhteen. Totta kai jokainen toivoo olevansa mahdollisimman onnellinen ja kärsivänsä mahdollisimman vähän suruista. Omat konkreettisemmat toiveeni liittyvät gradun onnistumiseen, valmistumiseen ja työelämään siirtymiseen. Ei ihan pieniä asioita siis! Jännittävä vuosi tiedossa! Luotan siihen, että kaikki menee hyvin ja asioilla on tapana järjestyä. Tosi kummallinen tunne kun ei tiedä lainkaan minkälaisessa elämäntilanteessa on vuoden päästä ja missä koti on. Toisaalta, eikös se juuri ole se elämän rikkaus, ettei asioista voi varmuudella tietää etukäteen?

Onnea ja yllätyksiä vuodelle 2012!

Kenttäpostia

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Illan juhlia odotellessa ajattelin tulla kertomaan eräästä suuresta aarteesta, jonka sain viime viikolla mummiltani. Kävin siskoni kanssa mummolassa ja puhe kääntyi vanhoihin kirjeisiin, jotka mummilla on "jossain tuolla yläkomeroissa". Innostuimme Jarnan kanssa etsimään kirjeitä ja löysimme monien muiden aarteiden keskeltä mummille lähetettyjä kirjeitä rintamalta jatkosodan aikana. Kirjeet olivat uskomattoman humoristisia, romanttisia ja ennen kaikkea saivat hymyn meidän kaikkien kolmen huulille. Mahtavaa, että hän on jaksanut säilyttää niitä nämä kaikki vuodet! Sain mummilta luvan ottaa eräästä kirjeestä kopiot ja käyttää sitä tulevaisuudessa opetusmateriaalina historian tunnilla.

Kirjeisiin liittyi myös surua, sillä useimmat kirjeiden kirjoittajat olivat sittemmin kaatuneet sodassa. Me emme saisi unohtaa sota-aikoja ja suomalaisten kärsimyksiä rintamalla ja kotipuolessa. Oli hyvin pienestä kiinni, että saimme pitää itsenäisyytemme. Kyllä Suomi on juhlansa ansainnut! :)

Äänislinnassa 20.7. 1942

Nauttikaa itsenäisyyspäivän tunnelmasta!

Hiljentymisen paikka

 

Joskus elämä heittää yllättäviä asioita ihmisten eteen. Tänään minua on erityisesti koskettanut erään nuoren miehen kuolema. Hän ei ole ollut varsinaisesti osa elämääni enää vuosiin, mutta tärkeä osa merkittävää nuoruuden muistojen aikaa. Yritin sivuuttaa uutisen nopeasti, mutta se ei onnistunut niin. Joskus elämä vaatii ihmistä pysähtymään ja hiljentymään rauhassa ajatustensa äärelle. Kuolema koskettaa aina. Viimeisen viikon aikana se on koskettanut meitä jo kahdesti. Kuolema tuntuu yhtä raskaalta ja lohduttomalta joka kerta, oli ihminen sitten nuori tai vanha.

Tänään ollaan vaan ja hiljennytään. Mennään illalla ystävien luokse hakemaan piristystä sosiaalisesta elämästä ja jouluglögistä. Harmi, että tarvitsen näin karun muistutuksen siitä, että elämästä on nautittava joka päivä parhaalla mahdollisella tavalla.

Rauhallista lauantai-iltaa.