Humpan tytöt goes Kuopio

Yksi Humpan tytöistä uupui joukosta, mutta tästä takaiskusta huolimatta todella kelpo viikonloppu saatiin aikaiseksi! :) Olin ehkä maailman laiskin kuvien ottaja, joten julkaisen vain pari fiilisotosta mun tytöistä.

Perjantaina kun he tulivat, vietimme rauhallista koti-iltaa saunoen ja kuulumisia vaihtaen. Se inhottava puoli nykyisessä harvoinnäkemisessä on, että muutama tunti hurahtaa ihan vain kuulumisten vaihdossa. Olikin hauska kuulla mitä toiset ovat viime aikoina puuhailleet! Vasta lauantaina päästiin entiseen eli olemisen tilaan. Tiedättehän sen olon kun ihmiset ovat niin tuttuja, että voidaan vain olla? Halusin näyttää vierailleni Kuopiota omasta vinkkelistäni. Kiertelimme paljon kirppiksiä ja vanhaintavarakauppoja, kävimme kahvilla ja ihan vähän vaatekaupoissa. Jokainen löysi itselleen jotain pientä kotiinviemistä. Illalla tehtiin ruokaa, naurettiin, laittauduttiin. Ihanaa eloa! :) Lopuksi suunnattiin Kuopion yöhön baarikierrokselle ja viihdyttiin pilkkuun asti! Kyllä meistä (kukkahatuista huolimatta) yhä lähtee!

Tänään olen viettänyt laatuaikaa itseni kanssa pitkästä aikaa. Vaikka on ollut yllättävän kiva ilta itsekseni, odotan kovasti Peteä kotiin Tampereelta. Pienet tauot yhdessäolemisessa saavat joskus tajuamaan toisen arvon. Sama parisuhteessa kuin ystävyyssuhteissakin. <3

Karu paluu arkeen

Pääsiäsloma oli erilainen, hauska, vauhtia ja ystäviä täynnä. Ensi vuonna toivon jotain rauhallisempaa, mutta nyt oli ihana nähdä ystäviä läheltä ja kaukaa. Onneksi kauimpaa tulleiden seurasta saamme nauttia vielä tälläkin viikolla ennen kuin he lähtevät kotimatkalle.

Lauantaina kävimme mummolassa syömässä koko perheen voimin.

Mummi ja ukki laittavat aina hyvää ruokaa, niinkuin tälläkin kertaa. Minun vastuulleni annettiin jonkin herkun tekeminen jälkkärikahville. Pelasin varman päälle ja tein jo aiemmin hyväksi havaittua porkkanakakkua.

Lauantai-ilta venyi hauskassa seurassa myöhälle, vaikka ihan kotosalla olimme. Sunnuntaina menin jopa baariin asti! Oli hauska nähdä Kuopioon tullut uusi yökerho, mutta täytyy jälleen todeta: ei ole minun juttuni. Joskus on hauska istuskella pubi-tyyppisissä baareissa, mutta yökerhot ovat jotain aika kamalaa. Kannattaa välillä käydä pyörähtämässä ja huomaamassa ettei siellä ole mitään annettavaa minulle! :D

Jostain syystä en osaa vapaapäivinäkään nukkua pitkään, joten univelkasaalis on jonkinmoinen. Ehkä sen takia tänä aamuna herätys oli raastava ja paluu arkeen (gradun pariin) masentava. Täytyy vain keskittää ajatukset positiivisiin juttuihin. Asenteestahan tässä elämässä on pitkälti kyse!

Iloista viikkoa kaikille!

Viikonloppuna tapahtunutta

Pikkupojan ihastelua.

Rakkautta ja ilonpitoa ystävien kanssa.

Kävelyä jäällä auringon paisteessa.

Vaikeuksia ilman arskoja.

Mökkielämää.

Uskon kanssa hengailua.

Tuoretta ruisleipää.

Terassikeleistä nauttimista.

Kalakeittoa Peten suvun kesken.

Tuoreita munkkeja ja nuotiolla keitetyt pannukahvit.

Pääsiäisen väristä bataattikeittoa meillä.

Herkkuja palmusunnuntain kunniaksi.

Keltaiset tulppaanit ja tipuset muistuttavat suuren juhlan lähestymisestä.

Todella paljon ennätettiin tänä viikonloppuna touhuta! Nyt maanantaina paluu arkeen tuntuu entistäkin raskaammalta. Onneksi tällä viikolla on vain neljä arkipäivää. Hommia tosin täytyy tehdä sitäkin kovemmalla temmolla. Huh!

Puuhahuone saatiin eilen lähes valmiiksi. Aikamoinen sillisalaatti siitä tuli mitä huonekalujen tyyliin ja väreihin tulee. Ehkä jotain elementtejä olisi syytä karsia pois jos tyylikästä lopputulosta hakisi. :D Katsotaan, uskallanko laittaa kuvia tänne jossain vaiheessa.

Hauskaa viikkoa kaikille teille! :)

Minä lähdin Pohjois-Karjalaan

Nyt sitten niitä viikonlopun kuvia. Olin siis parin päivän tentti-kaveri-reissulla entisessä kotikaupungissa. Yhdeksi yöksi sain paikalle myös Peten ja vietimme hauskaa iltaa ystävien luona. Tenttikin meni mielestäni hyvin!

Nam miten ihanaa tomaattikeittoa!

Tyttöjen illan pienin osanottaja.

Mmmm muffinsseja! (Anni, se resepti!)

Kahvittelua tietenkin useaan otteeseen.

Perhokerho kokoontui jälleen.

Lähtökahveilla tukka pystyssä. :)

Oli melko haikeat fiilikset lähteä kotiin, mutta seuraavaa reissua odotellessa. :) Lauantaina osallistuin vielä Kuopiossa toisen ystävän maisterisjuhliin, joten kakkukahveja on riittänyt. Jospa se valmistuminen jossain vaiheessa koittaisi minullekin. Tällä hetkellä tuntuu taas siltä, että gradu on järkäleen kokoinen möntti, jonka taakse ei pysty kurkkimaan millään. Pala kerrallaan...

Ja minne se kevät oikein katosi?!

Hermolomalla

Pitkä viikonloppu vierähti Etelä-Suomessa mammalomalaisen vieraana. Lähdettiin ystävän kanssa road tripille torstaina aamupäivällä ja palattiin kotiin sunnuntaina. Ihanasti jutellen, nauraen, herkutellen ja shoppaillen vierähti muutama päivä ja nyt on akut taas latautuneet.

Ensimmäinen vauva tähän kaveriporukkaan syntyy parin viikon päästä, joten oli viimeiset hetket viettää aikaa ihan vaan tyttöjen kesken. Malttamattomana odotellaan minkä näköinen ihmislapsi tänne maailmaan putkahtaa.

Herkkuja herkun perään.

Shoppailua Ikeassa. Sain ne verhotangot!

Raitista ulkoilmaa.

K:n neulomat lapaset ja sukat tulokkaalle.

Paluu arkeen tapahtui tänään rivakasti kun sain puhelun työhaastatteluun! Kyseessä on lyhyt sijaisuus, mutta haluaisin sen työn todella kovasti. Aion olla haastattelussa rehellinen (työkokemuksen vähäisyydestä) ja oma itseni ja katsotaan riittääkö se. Haastatteluun on ymmärtääkseni kutsuttu muutama muukin henkilö, joten mikään varma nakki ei ole kyseessä. Jollain tavalla luotan siihen, että asiat menee niin kuin niiden kuuluukin mennä eli jos tämä paikka menee ohi, niin jotain muuta on vielä tiedossa. Jännittävää!

Mielenkiintoinen viikonalku siis luvassa!

Ystäville

Minulle 14.2. ei merkitse romanttisen rakkauden päivää, vaan se on minulle ollut toisenlaisen rakkauden merkkipäivä.

Olen vähän huono lähettämään kortteja ja nytkin ystävänpäivänä ne unohtuivat. Onneksi ystäväni varmasti tietävät, ettei mikään elämässäni ole tärkeämpää kuin he. Olen siitä superonnellinen, että minulla on paljon ihania ihmisiä ympärilläni, joita voin kutsua ystävikseni. Kiitos teille, että jaksatte minua vaikka välillä olen aika rasittava tyyppi! :) (Olen rasittava, koska välitän niin paljon.) Kiitos ystävyydestä!

Kaveririkasta ystävänpäivää!

Kakkonen vai kuutonen?

Täällä on innokkaasti seurattu presidentinvaaleja, käyty kiinnostavia keskusteluja, fanitettu ja kauhisteltu. Onneksi toiselle kierrokselle pääsivät mielestäni kaksi parasta vaihtoehtoa, joten hyvä tuloksesta varmasti tulee. Toinen tulos miellyttäisi vielä toistakin enemmän, mutta ei siitä enempää. :) Jännittävä ilta tulossa! Onneksi Suomessa on demokraattiset kansanvaalit, joten lopputulos on joka tapauksessa oikea.

Meillä on ollut tosi kiva viikonloppu, mutta nyt hieman tunnelma latistui kun jouduin sanomaan heipat Petelle muutamaksi päiväksi. Hän suuntasi jo Kuopioon työhommiin ja minä jäin tänne pitämään kortteeriamme pystyssä. Ensi viikolla olisi opiskeltava ahkerasti ja aloitettava pikku hiljaa pakkaus. Voi kuinka vihaan muuttamista ja erityisesti pakkausta! Huokaisen seuraavan kerran helpotuksesta vasta kun olemme tavaroinemme uudessa kodissa kuun lopussa.

Meillä käy Joensuussa harvoin vieraita, mutta nyt saimme nauttia harvinaisempien ystävien seurasta pari päivää. Syötiin hyvin, seurusteltiin ja pelailtiin. Miehet eksyivät illalla vielä paikalliseen, mutta se ei haitannut. Saimme tyttöjen kesken jutella omia juttujamme pitkälle iltaan. Nämä kyseiset ihmiset ovat niitä Kuopioon muuton ehdottomia plussapuolia! :)

Vieraillamme oli pieni salamatkustaja yllärinä kyydissä mukana. Meillä on viime aikoina lähipiirissä alkanut kuulua aika paljon vauvauutisia, mikä on ihana asia. Samaan aikaan vauvauutisten paljouden kanssa on alkanut hieman ikäkriisiä pukata. Missä vaiheessa meistä tuli niin vanhoja, että tällaiset isot elämänmuutokset on tulleet normaaleiksi? Tietenkään kaikkien ei tarvitse haluta lapsia tai suunnitella perheenlisäystä vielä, mutta jo ajatus siitä, että se alkaa olla "ikäistemme" keskuudessa tavallista, kauhistuttaa hieman! :)

Tänään kävimme vielä ennen vieraiden lähtöä syömässä ihanassa kreikkalaisessa ravintolassa. Suosikkiannokseni on kreikkalainen kanasalaatti, koska mitään muuta en ole siellä vielä koskaan tilannut! Se on vain niin hyvää, että päädyn aina samaan tilaukseen. :)

Jännittävää iltaa ja ahkeraa tulevaa viikkoa teillekin!

An End of an Era

Minulle käy selkeästi tämän blogin suhteen niin, että kun elämässäni todella tapahtuu jotain, en osaa kirjoittaa ajatuksiani auki. Nyt yritän hieman purkaa tuntojani. Kaikkea kivaa on siis tapahtumassa, koska jo pitempään haaveissa ollut muutto kotikaupunkiin on pian edessä. Liian pian, sanon minä! Pete muuttaa Kuopioon jo huomenna ja aloittaa työt uudessa työpaikassa maanantaina. Meillä on ollut tasan kaksi viikkoa aikaa tottua ajatukseen muutosta ja nyt se jo tulee!

Tiesin toki, että muutto Joensuusta on jossain vaiheessa edessä, koska minulla olisi melko huonot työmahdollisuudet täällä opintojen jälkeen. Jonkinlaista surutyötä kaupungista luopumiseen on tullut tehtyä jo hyvän aikaa. Joensuun jätän haikein, mutta iloisin mielin taakseni. Se asia, mitä täältä jään eniten kaipaamaan on kuitenkin hiljalleen syntynyt, minulle mieleinen, elämäntyyli ja -rytmi. Siihen kuuluu keskeisesti opintojen kautta syntynyt kiinteä ystäväpiiri. Minulla on täällä upeita naisia, jotka ovat tehneet elämästä Joensuussa kotoisaa, keskustelevaa, sosiaalista, älykästä ja hauskaa. Myös heidän miehistään ja pienestä Saara-tytöstä on tullut vähän kuin toinen perhe opiskelupaikkakunnalle.

Tietenkään en menetä muuton yhteydessä näitä ystäviä, mutta suren aikani erään elämänvaiheen loppua. Toisaalta, elämässä parasta on se, ettemme tiedä mitä sillä on meille tulevaisuudessa annettavana. Suhtaudun positiivisesti myös uuteen elämäämme Kuopiossa, uusiin rutiineihin ja uusiinvanhoihin ihmisiin siellä. Tiedän, hidasliikkeinen kun olen, että kestää hetken ennen kuin pääsen kiinni uuteen elämäntyyliin uudessa kodissa. Odotan kuitenkin jo innolla, että pääsen viettämään entistä enemmän aikaa vanhojen rakkaiden ystävien ja sukulaisten kanssa. Ehkä nohevoidun ja saan jossain vaiheessa jonkun ihan upouuden ystävän!

Joensuu ja lähes kuusi täällä viettämääni vuotta jää mieleeni pysyvästi. Ei sitä turhaan sanota, että opiskeluaika on ihmisen parasta aikaa! Noh, toivottavasti vielä jotain parempaa on tulossa, mutta voin sanoa, että olen ollut täällä hyvin onnellinen. :)

Joensuusta jään kaipaamaan: joen ranta, pitkäksi venyneet kahvitauot Humpalla, yliopiston kirjasto, Keskustan kävelykatu, taitokortteli, opiskelijaelämä, rakkaat ystävät, ex-tempore illanvietot, tapahtumat jonne saapuu koko Joensuu, Jokiasema, tasaisuus, itsenäisyys, nuoruus.

Kuopiossa ihanaa: vanhat ystävät, uudet haasteet, vanhemmat, isovanhemmat, tori, lihapiirakka, Vänäri, Valkeisenlampi, kahvilat, pyöräily, saunallinen asunto, mahdollisuus lähentyä uusiin ihmisiin, mökkeily, tuttuus, juuret.

Viime ajat ovat monella tapaa opettaneet minulle (jälleen kerran) sen, että elämää ei pidä suunnitella liikaa. Aina se "järkevin" vaihtoehto ei ole paras ja joskus pitää uskaltaa tehdä muutoksia. Aion ottaa tämän muuton siivittämänä hieman rennomman asenteen elämään ylipäänsä. Asioilla on tapana järjestyä. Onnellisuus on pitkälti asennekysymys. Elämä kantaa. Kliseitä, mutta niin totta!