Must on tullu urheiluhullu

No ei ole ihan urheiluhullu tullut, mutta olen oppinut viimeisen puolen vuoden aikana tykkäämään urheilusta ihan oikeasti. Se ei ole tuulesta temmattu väite, että jokaiselle on jokin oma laji olemassa, mistä nauttii. Minulle se laji on body pump ja myös laajemmin kuntosalien ryhmäliikuntatunnit. En ole koskaan pitänyt lenkkeilystä enkä varmasti tule siitä erityisesti koskaan pitämäänkään. Ryhmäliikunta on ihanaa, koska siinä saa tehdä asiat oman jaksamisen mukaan, mutta ohjaaja pitää huolen, että lusmuamaan ei pääse. Lenkillä menoni on usein raahustamista.

Usein on sellaisia päiviä, ettei liikunta kiinnosta. Silloin yritän miettiä väsyttääkö minua oikeasti vai leikisti. Jos vain laiskottaa, yritän suostutella itseni salille. Toisinaan on hyvä laiskotella ja odottaa josko seuraavana päivänä olisi parempi fiilis urheilla. Se, että ei pakota itseään, auttaa pitämään suhteen liikuntaan mukavana. Pakkopullaan kyllästyy kaikki ennemmin tai myöhemmin.

Olen nyt harrastanut säännöllisesti liikuntaa viime elokuusta asti. Ulkoisesti mitään näkyvää muutosta ei mielestäni ole havaittavissa, mutta ryhti on kyllä selvästi parantunut ja ehkä keskivartalo hieman kiinteytynyt. Suurin muutos on kuitenkin tapahtunut korvien välissä. Urheilusta tulee ihan oikeasti hyvä mieli. Ja onhan se terveyden kannalta todella suositeltavaa. Ajattelen, että jos jatkan tällä tiellä sinnikkäästi eteenpäin, niin ehkä se kehokin pikku hiljaa alkaa muokkautua.

Tämä teksti nyt oli ehkä enemmänkin päiväkirjavuodatusta. Ehkä joku saisi edes motivaatiopiikin lähteä ylös, ulos ja lenkille! :)

Jumppailuista

Rehellisesti sanottuna olen ikuinen laihduttaja-tyyppiä. En koskaan myönnä olevani laihdutuskuurilla, mutta haluaisin jatkuvasti olla laihempi kuin olen. Viime elokuussa ostin ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kuntosalikortin, muka terveyteni kannalta. Todellisuudessa toivoin, että laihtuisin urheilemalla. Ajattelin, että jaksan käydä jumppaamassa ehkä pari kuukautta kunnes innostukseni lopahtaa, mutta yllätin itseni positiivisesti ja olen jaksanut jumpata säännöllisesti jo kuusi kuukautta! Laihtunut en ole grammaakaan, mutta urheillut olen joka viikko kolme kertaa (jos sairasteluita ei lasketa). Uskottelen itselleni, että osa läskistä on muuttunut lihakseksi, mutta tiedä häntä. Olen kuitenkin ylpeä, että olen jäänyt jo vähän koukkuun liikuntaan eikä jumppaan lähteminen yleensä ole älyttömän työn takana.

Halusin kirjoittaa aiheesta, koska löysin Char and the City-blogin päivityksestä hauskan jumppakalenterisivuston heiaheian. Kävin heti kirjautumassa sisälle! Heiaheiaan voi laittaa oman liikuntatavoitteen tulevalle viikolle ja seurata viikon kuluessa kuinka tavoite täyttyy. Sivustolla voi ilmeisesti kommunikoida kavereidenkin kanssa, joten jos joku innostuu kirjautumaan sinne, ottakaa minuun yhteyttä.

Jo pidempään olen ollut myös on-off-suhteessa kiloklubiin, joka on samantyyppinen sivusto kuin heiaheia, mutta liittyy ravintoon ja laihdutukseen. Kiloklubiin merkitään kaikki syöty ruoka ja se laskee kalorimäärät puolestasi. Itse koen kuitenkin joskus työläänä merkitä ruoat sivustolle joka ikinen päivä. Yleensä jaksan tehdä niin vain silloin tällöin. Ensi viikolla aion kuitenkin taas ryhdistäytyä!

Tänä viikonloppuna en ole ollut laihdutuskuurilla enkä käynyt salillakaan, mutta reilun tunnin kävelylenkillä käytiin yhdessä Peten kanssa. Sää oli ankea: harmaata ja tuiskuista, mutta lenkki piristi silti kummasti. Kumpa kevät tulisi jo pian ja aurinko alkaisi paistaa!

Huomenna se arki vihdoin räjähtää päin naamaa! Tiistaina olisi tentti ja siitä eteenpäin telkkuamista gradun kanssa. Can´t wait!