Puusepän vihkisormus

Meillä on ollut sellainen "ongelma", että Pete ei työnsä vuoksi voi pitää vihkisormusta. Puusepän hommissa sormus on jatkuvasti tiellä ja likaantuu. Hän on pitkiä aikoja ilman sormusta ja joskus viikonloppuisin muistaa pujottaa sen sormeensa. Minua ei sinänsä asia ole sen kummemmin haitannut. En koe, että vihkisormuksen käyttäjät olisivat sen sitoutuneempia liittoihinsa kuin, syystä tai toisesta, ilman sormusta liikkuvat aviopuolisot. Peteä asia oli kuitenkin mitä ilmeisemmin vaivannut, koska eräänä päivänä hän ilmoitti, että haluaa alkaa kantaa vihkisormustaan kaulanauhassa mukanaan. Söpö ajatus! :)

Pete osti kaupungilta tukevaa nahkanauhaa ja teki itselleen vihkikaulakorun. Sormus roikkuu nauhassa niin yksinkertaisella solmulla, että sen voi halutessaan (kuten viikonloppuisin) helposti ottaa pois ja laittaa nimettömään. Tällainen on siis puusepän vihkisormus!

Loppuun vielä hieman kuulumisia ja selitystä muutaman päivän blogihiljaisuudelle. Olen ollut todella ahkera gradun suhteen! Hyvä minä! Tällä hetkellä elämässäni pölyiset arkistot, vanhat sanomalehdet ja gradun kanssa hikoilu tulevat ensimmäisinä. Blogia päivittelen vapaahetkinä jos intoa riittää. :) Jotain kehitystä gradun suhteen on selvästi tapahtunut, koska odotan huomista lähes innolla, kun pääsen käymään läpi tällä viikolla haalimiani arkistoaineistoja. Minä ja gradu - kavereita sittenkin?

Elokuun morsian

Ajastettu postaus

Olen pitkään miettinyt haluanko laittaa blogiin kuvia häistämme elokuulta. En koe, että niissä olisi mitään varsinaisesti salaista, mutta ison kuvakavalkadin esitteleminen blogissa elämämme tärkeimmäistä päivästä tuntuu hieman arveluttavalta. Luulen, että haluan säilyttää hääpäivämme yksityisasiana (ja luulen, että myös Pete haluaa tätä). Ajattelin kuitenkin esitellä oman häälookin, koska se oli hieman tavanomaisesta poikkeava ja pidin siitä kovasti!

Meillä oli melko pienen budjetin häät ja minulla oli pienen budjetin mekko. Vaikka asuni tuli edulliseksi, olin siihen supertyytyväinen enkä vaihtaisi sitä mihinkään! Jo hyvin varhaisessa vaiheessa päätin etten osta mielettömän kallista mekkoa, koska hurja rahanmeno ei mielestäni ole naimisiinmenemisen edellytys. Lähtökohtaisesti minulla ei ollut juuri minkäänlaisia toiveita häämekon suhteen. Tiesin, että haluan mielellään lyhyen helman ja vaaleansävyisen mekon. Löysin mekkoni pitkällisten etsintöjen jälkeen Carlsonilta, mutta se oli niin yksinkertainen, että ompelija tuunasi siihen enemmän eloa pitsinauhojen ja olkainten avulla. Pitsiä tuli helmaan ja rintaan.

Punaiset kengät löysin eräästä kuopiolaisesta liikkeestä ja ne olivat asuni "clou". Kukat ja huulet mätsättiin samaan sävyyn, jotta kokonaisuudesta tulisi yhteneväinen. Kengät saivat runsaasti ansaitsemaansa huomiota hääpäivänä!

Jo vuosia olen tiennyt, että haluan mennä naimisiin hiukset auki. Sain mieleiseni kampauksen uhkapelillä ilman koekampausta ja vielä kampaamosta, jossa en ollut koskaan aiemmin käynyt. Tykkäsin siitä, että hiukset olivat rennot, mutta niissä oli vähän juhlavuutta ruusukiinnityksen ansiosta. Ruusun lisääminen tukkaan keksittiin vasta aivan viime metreillä (olikohan kaksi päivää ennen häitä?).

Monen sattuman kautta, lähes suunnittelematta, häälookistani muodostui tismalleen omannäköiseni ja tunsin itseni erittäin kauniiksi koko päivän. Eniten olin pelännyt sitä, jos en ole tyytyväinen kokonaisuuteen ja minulla on epävarma olo ulkonäköni suhteen. Mekkoni ei ollut perinteinen värinsä, ostopaikkansa tai pituutensa puolesta, mutta mielestäni asu oli ihana.

Petellä oli perinteinen musta puku ja iloisen värinen solmio. Hän oli myös asuunsa erittäin tyytyväinen! :)

Kultaakin kalliimpi luottokampaaja

Eilen kävin kampaajalla ja hoitamassa jälleen kerran hääasioita. Tällä kertaa vuorossa oli hääalusvaatteiden etsintä. Sopivat löytyivät Changesta, jossa oli vielä tarjous "kahdet yksien hinnalla". Ostin valkoisten alusvaatteiden lisäksi samanlaiset mustina. Ihana, että Joensuussa on joku alusvaatekauppa, jossa myydään myös isoja kokoja, jotka eivät ole tarkoitettu mummoille.

Päivän asuna Espritin farkut & vyö, Mexxin paita.

 Yllä olevissa kuvissa näkyy kesän kuluttama tukka, jota kävin laitattamassa hääkuntoon kampaajalla. Olen onnellinen, että olen vihdoinkin löytänyt Joensuusta kampaajan, joka tuntuu oikealta juuri minulle. Käyn Top Studiossa kauppakeskus Iso Myyssä. Paikka on aika hintava, mutta olen päättänyt olla välittämättä siitä, koska käyn kampaajalla melko harvoin. Viimeksi olin ottanut raitoja maaliskuussa ja se näkyi!

Kampaajan jälkeen kerkesin vielä tyttöjen ja vauvelin kanssa kahville. :)

Viimeinen kuva on tärähtänyt, mutta uusi tukka näkyy joten kuten. Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Olen miettinyt, että häiden jälkeen leikkauttaisin paksun sivuotsiksen vaihtelun vuoksi.

Tänään lähden Kuopioon naimistarkoituksessa, joten loppuviikosta ei tule enää uusia postauksia. Ensi viikolla voin palata asiaan hääkuulumisten kera! :O Tajusin eilen, että olen neiti enää muutaman päivän! Apua!

Hääpostaus

Häihimme on enää alle viikko ja ajattelin hieman koota tänne blogiin ajatuksiani ja paljastaa joitakin juttuja koskien hääpäivää. Häät tuntuvat kovin henkilökohtaiselta asialta ja ehkä siksi en ole halunnut aiheesta kovin paljon aiemmin tänne kirjoittaa. Aiemmin on ollut myös liikaa ns. häästressiä enkä ole halunnut blogiin tuoda niitä ajatuksia. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että suurin stressi on haihtunut ja tilalle on tullut mukava, kutkuttava ja odottava tunne sydämeen.

En koskaan aiemmin olisi voinut kuvitella, että minä olen sellainen ihminen joka stressaisi niinkin ihanasta asiasta kuin hääpäivästään. Ajattelin, että jos jokin asia menee pieleen, se ei haittaa, kunhan saamme toisemme. Jostain syystä hääpäivän lähestyessä monet aiemmin pieninä yksityiskohtina pitämäni jutut ovat alkaneet saada suurempia merkityksiä. Välillä on todella pitänyt selventää itselleni mikä naimisiinmenossa oikeasti on tärkeää! Ehkä ahdistus on liittynyt myös siihen, että jotkut asiat ovat minusta todellakin olleet sivuseikkoja, mutta niidenkin suhteen on jatkuvasti pitänyt tehdä valintoja. Kukas muukaan niitä valintoja tekisi kuin hääpari itse? Nyt kun suurin osa valmisteluista (ja valinnoista) on tehty, on voinut rauhoittua tärkeimmän asian äärelle. <3

Häistämme tulee siis melko pienet ja hyvin epäperinteiset siinä mielessä, että vihkimisen jälkeen menemme sukulaisten kesken hääkahveille erääseen kuopiolaiseen ravintolaan, jonka jälkeen jatkamme juhlia kaveriporukalla minun vanhempien mökillä. Näin ollen saamme kahdet pienet juhlat. :) En ole koskaan ollut missään häissä, joissa olisi toimittu näin, mutta idea tuntuu minusta edelleen hyvältä. Saa nähdä miten se toimii käytännössä.

Sitten niihin epäoleellisuuksiin. Kimpuksi halusin jotain yksinkertaisen tyylikästä ja päädyin tummanpunaiseen ruusukimppuun. Varren ympärille tulee samaa pitsiä mitä on myös mekossani. Mekkoni on polvimittainen ja melko epäperinteinen muutenkin, koska se on beige. Itse pidän siitä kuitenkin kovasti! En olisi tuntenut oloani omaksi itsekseni pitkässä, valkeassa unelmassa.

 Meikin onnistuminen minua jännittää ehkä eniten, koska päädyin tekemään meikkini itse. Olen ihan taitava meikkaaja, mutta on eri asia onnistua tarpeeksi näyttävässä ja kestävässä meikissä, joka ei kuitenkaan saa olla millään muotoa överi. Saa nähdä mitä tulee. Kampaukseen onneksi pääsen kampaajalle, mutta sekin jännittää hieman, sillä mitään koekampausta ei ole tehty. Haluan luonnollisen, ainakin osittain auki olevan kiharakampauksen.

Kaikkein eniten hääpäivältäni toivon (niinkuin luultavasti kaikki morsiamet), että meille päivä olisi ikimuistoinen ja että vieraat viihtyisivät. Ja tietenkin, että saisimme Jumalan siunauksen tälle yhteiselle elämällemme. Millään muulla ei loppujen lopuksi ole merkitystä.