Olen sellainen lukija, että pidän jostain syystä vain naiskirjailijoiden teoksista. Ne kerrat kun olen miehen kirjoittaman teoksen lukenut, olen jäänyt lukukokemuksesta jotain vaille. Joululahjaksi saamani Kjell Westön Missä kuljimme kerran tekee todellisen poikkeuksen tähän. Romaanista kyllä huomaa, että se on miehen kirjoittama, mutta tässä teoksessa ja aihepiirissä, miehen näkökulma on kiintoisa.
En halua paljastaa tarinan juonta, mutta kerron, että kirja antaa eeposmaisesti pitkän aikavälin katsauksen päähenkilöiden elämään 1910-luvulta 1930-luvulle saakka. Pidin Westön kirjoitustyylistä, päähenkilöiden uskottavuudesta ja ennen kaikkea historiakuvauksesta. Romaani antoi ajattelemisen aihetta niin historian tapahtumien vaikutuksesta suomalaisiin, kuin yleisesti ihmisen mielenmaisemasta missä tahansa ajassa.
 |
| kuvat: Missä kuljimme kerran -elokuvasta. |
Seuraavaksi haluaisin ehdottomasti nähdä romaanista tehdyn elokuvan. Ehkä voisin lainata sen vasta muutaman kuukauden kuluttua ettei omat mielikuvat kirjan pohjalta vaikuta liikaa elokuvakokemukseen. Muutenkin pitäisi nohevoitua katsomaan enemmän elokuvia. Tallentavan digiboksin hyvä ja huono puoli on siinä, ettei leffavuokraamoon tarvitse lähteä, vaan sarjoja ja elokuvia on aina nähtävillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti