An End of an Era

Minulle käy selkeästi tämän blogin suhteen niin, että kun elämässäni todella tapahtuu jotain, en osaa kirjoittaa ajatuksiani auki. Nyt yritän hieman purkaa tuntojani. Kaikkea kivaa on siis tapahtumassa, koska jo pitempään haaveissa ollut muutto kotikaupunkiin on pian edessä. Liian pian, sanon minä! Pete muuttaa Kuopioon jo huomenna ja aloittaa työt uudessa työpaikassa maanantaina. Meillä on ollut tasan kaksi viikkoa aikaa tottua ajatukseen muutosta ja nyt se jo tulee!

Tiesin toki, että muutto Joensuusta on jossain vaiheessa edessä, koska minulla olisi melko huonot työmahdollisuudet täällä opintojen jälkeen. Jonkinlaista surutyötä kaupungista luopumiseen on tullut tehtyä jo hyvän aikaa. Joensuun jätän haikein, mutta iloisin mielin taakseni. Se asia, mitä täältä jään eniten kaipaamaan on kuitenkin hiljalleen syntynyt, minulle mieleinen, elämäntyyli ja -rytmi. Siihen kuuluu keskeisesti opintojen kautta syntynyt kiinteä ystäväpiiri. Minulla on täällä upeita naisia, jotka ovat tehneet elämästä Joensuussa kotoisaa, keskustelevaa, sosiaalista, älykästä ja hauskaa. Myös heidän miehistään ja pienestä Saara-tytöstä on tullut vähän kuin toinen perhe opiskelupaikkakunnalle.

Tietenkään en menetä muuton yhteydessä näitä ystäviä, mutta suren aikani erään elämänvaiheen loppua. Toisaalta, elämässä parasta on se, ettemme tiedä mitä sillä on meille tulevaisuudessa annettavana. Suhtaudun positiivisesti myös uuteen elämäämme Kuopiossa, uusiin rutiineihin ja uusiinvanhoihin ihmisiin siellä. Tiedän, hidasliikkeinen kun olen, että kestää hetken ennen kuin pääsen kiinni uuteen elämäntyyliin uudessa kodissa. Odotan kuitenkin jo innolla, että pääsen viettämään entistä enemmän aikaa vanhojen rakkaiden ystävien ja sukulaisten kanssa. Ehkä nohevoidun ja saan jossain vaiheessa jonkun ihan upouuden ystävän!

Joensuu ja lähes kuusi täällä viettämääni vuotta jää mieleeni pysyvästi. Ei sitä turhaan sanota, että opiskeluaika on ihmisen parasta aikaa! Noh, toivottavasti vielä jotain parempaa on tulossa, mutta voin sanoa, että olen ollut täällä hyvin onnellinen. :)

Joensuusta jään kaipaamaan: joen ranta, pitkäksi venyneet kahvitauot Humpalla, yliopiston kirjasto, Keskustan kävelykatu, taitokortteli, opiskelijaelämä, rakkaat ystävät, ex-tempore illanvietot, tapahtumat jonne saapuu koko Joensuu, Jokiasema, tasaisuus, itsenäisyys, nuoruus.

Kuopiossa ihanaa: vanhat ystävät, uudet haasteet, vanhemmat, isovanhemmat, tori, lihapiirakka, Vänäri, Valkeisenlampi, kahvilat, pyöräily, saunallinen asunto, mahdollisuus lähentyä uusiin ihmisiin, mökkeily, tuttuus, juuret.

Viime ajat ovat monella tapaa opettaneet minulle (jälleen kerran) sen, että elämää ei pidä suunnitella liikaa. Aina se "järkevin" vaihtoehto ei ole paras ja joskus pitää uskaltaa tehdä muutoksia. Aion ottaa tämän muuton siivittämänä hieman rennomman asenteen elämään ylipäänsä. Asioilla on tapana järjestyä. Onnellisuus on pitkälti asennekysymys. Elämä kantaa. Kliseitä, mutta niin totta!