Tänään oli niin ihana aurinkoinen keli, että käytiin pitkällä kävelylenkillä lähimetsässä. Tarkoitus oli lähteä kunnolla kuntoilemaan (eli minä kuntoilen, Pete nautiskelee luonnosta), mutta tielle osui niin mielenkiintoisia maisemia, että päädyimme tutkimusmatkailemaan. Löysimme tutusta metsästä ensimmäistä kertaa muun muassa vanhan, sortuneen ampumaradan. Muutenkin lähinnä tutkimme sieniä ja söimme välipalaksi mustikoita ja puolukoita. Alan toden teolla pitämään syksystä!
Mä oon kyllä todella surkea luonnossa liikkuja myös motorisilta taidoiltani! Viimeisissä kuvissa esimerkkinä "Laura yrittää tulla mäkeä alas". Tuo mäki oli siis oikeasti jyrkkä!
Tämmöisinä leppoisina sunnuntaipäivinä me kaipaamme kovasti lenkkikaveriksi koiraa, mutta samalla tiedostamme ettei haluaminen yhtenä päivänä viikossa ole tarpeeksi. Olisi mukava, että joku tuttu koiraperhe (vink vink Marika) asuisi lähempänä ja voisimme silloin tällöin ottaa lenkkikaverin lainaan. Meille koira tulee valitettavasti ajankohtaiseksi vasta sitten kun emme enää asu kerrostalossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti