Maailman kaunein lamppu

Olemme löytäneet maailman kauneimman yöpöydän lampun. Se on vanha, kierrätetty, turkoosi, täydellinen.

 Joensuulaisesta vanhantavarankaupasta toimme kotiin muutakin, mutta niistä lisää myöhemmin. :)

Minä lähdin Pohjois-Karjalaan

Nyt sitten niitä viikonlopun kuvia. Olin siis parin päivän tentti-kaveri-reissulla entisessä kotikaupungissa. Yhdeksi yöksi sain paikalle myös Peten ja vietimme hauskaa iltaa ystävien luona. Tenttikin meni mielestäni hyvin!

Nam miten ihanaa tomaattikeittoa!

Tyttöjen illan pienin osanottaja.

Mmmm muffinsseja! (Anni, se resepti!)

Kahvittelua tietenkin useaan otteeseen.

Perhokerho kokoontui jälleen.

Lähtökahveilla tukka pystyssä. :)

Oli melko haikeat fiilikset lähteä kotiin, mutta seuraavaa reissua odotellessa. :) Lauantaina osallistuin vielä Kuopiossa toisen ystävän maisterisjuhliin, joten kakkukahveja on riittänyt. Jospa se valmistuminen jossain vaiheessa koittaisi minullekin. Tällä hetkellä tuntuu taas siltä, että gradu on järkäleen kokoinen möntti, jonka taakse ei pysty kurkkimaan millään. Pala kerrallaan...

Ja minne se kevät oikein katosi?!

Huono bloggari

Olen ehkä huonoin blogin pitäjä ikinä! Nyt vaan tuntuu, että elämässä pitää keskittyä tärkeämpiin (tylsempiin) asioihin eli graduun ja työnhakuun. Postailen varmasti jatkossakin, mutta harvakseltaan.

Viikonloppu oli aika ihana. Laitan kuvia myöhemmin. Joensuussa saatiin viettää ihanaa eloa ystävien kanssa ja kuunneltiin pitkästä aikaa mahtavaa Liljan loistoa. Sunnuntaina kävin vielä evakko-mummini luona jutustelemassa, joten teemaan sopii seuraava biisi:

Liljan loistosta tulee mieleen Joensuu, kesä, Ilosaarirokki, K-mummi, historian opiskelu ja muita mukavia assosiaatioita. Kuunnelkaa te muutkin! :)

Palaan pian kuvien kera! Mukavaa viikkoa!

Ps. Olen kirjoittanut vuoden tauon jälkeen graduuni puoli sivua tekstiä! Voittajafiilis!

Arkeen asettuminen ja sen vaikeus

Nyt kun muutto- ja remppatohinat alkavat olla takanapäin, on arki taas hiljalleen astunut kuvioihin. Arki Kuopiossa on ollut yllättävän kivaa, vaikkakin ihan erilaista kuin Joensuussa. Eniten pelkäsin, että jään sosiaaliseen tyhjiöön, mutta onneksi seuraa on riittänyt mukavasti (kiitos kaverit!). Isoin muutos on ehdottomasti se, että elämänpiiri on laajentunut aika tavalla. Joensuussa olimme Peten kanssa kahdestaan perhe ja sitten meillä oli ystävien kesken suurempi perhe. Olimme todella tiiviisti yhdessä, koska monilla meistä kaikki sukulaiset asuivat kaukana. Lisäksi minulla oli koulututtuja, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia. Kuopiossa meidän perhe on paljon isompi, koska vanhemmat, sisarukset ja isovanhemmat ovat enemmän läsnä. Lisäksi on paljon kavereita, mutta yhteydenpito on harvempaa.

Muuten kaikki on mennyt hyvin, mutta Peten kanssa haemme vielä hieman uusia arjessa olemisen tapoja. Emme osaa ottaa omaa tai yhteistä aikaa niin hyvin kuin ennen, mistä johtuen emme ehkä osaa rentoutua yhtä taitavasti kuin Joensuussa. Huomaan, että kaipaamme yllättävän paljon rauhallista kahdenkeskistä aikaa, joka on viime aikoina remontin, reissujen ja muun tohinan keskellä ollut hieman kortilla. En ehkä olekaan niin sosiaalinen eläin kuin luulin! :D On aivan eri asia nähdä ystäviä koulupuuhien lomassa yliopistolla kuin koulun ja töiden jälkeen ajan kanssa esimerkiksi kaupungilla. Ehkä jälkimmäinen vaihtoehto on sitä "aikuisten realismia" ja siihen on totuttava.

Onneksi meillä on tiedossa loppuviikosta pikkureissu takaisin Joensuuhun. Pete jo eilen sanoi, että ihan surkeeta edes lähteä kun siellä saa olla vain niin vähän aikaa. Ehkä tämä kertoo jotain hänenkin kaipuustaan menneeseen. Odotamme kummatkin innoissamme ystävien tapaamista ja heidän kuulumisiaan!

Kuvat viime viikolta kun saimme kotilähetyksenä ison kasan muikkuja.

 Blogi hiljenee luultavasti taas muutamaksi päiväksi kun olen reissun päällä.

Voikaa hyvin! :)

Meidän makkari

Makuuhuone on nyt lähes valmis, joten olisi aika julkaista muutama kuva. Mattoja ei vielä ole lattialla (lattia on todella ruma yök) ja muutamat valokuvat puuttuvat seinältä, mutta aika kivannäköinen huone siitä tuli.

Makkari oli hieman vaikea sisustaa muotonsa takia, joten laitoimme Peten tekemän stereo-kaapin sängyn jalkopäähän. Siihen on kiva laskea illalla päiväpeitto. (Ja yleensä siitä löytyy tietenkin myös hirmuinen kasa muita vaatteita..) Kaikki muut kalusteet ovat samat kuin edellisen kodin makuuhuoneessa.: isovanhempieni yöpöydät, vanha ovi sängynpäätynä, Peten tuunaamat lamput ja naulakko.

Vielä ajattelin tehdä seinälle valokuvakollaasin vanhoista ja uusista kuvista. Ehkä joku hyllykin olisi kiva?

Toinen makuuhuoneemme on vielä aivan järkyttävä kaaos. Eilen kun aloimme purkamaan laatikoita sieltä ja yritimme saada huonetta hieman tyhjemmäksi, niin tuli vain paha mieli. Aiemmin yksi huone oli rojula, mutta nyt koko kämppä on sekaisin. Huomaa miten paljon niissä pahvilaatikoissa olevia tavaroita oikeasti tarvitsee. Ei ole ollut viikkoihin tippaakaan ikävä! Ihan turhaa roinaa ihminen mukanaan kantaa.

Hermolomalla

Pitkä viikonloppu vierähti Etelä-Suomessa mammalomalaisen vieraana. Lähdettiin ystävän kanssa road tripille torstaina aamupäivällä ja palattiin kotiin sunnuntaina. Ihanasti jutellen, nauraen, herkutellen ja shoppaillen vierähti muutama päivä ja nyt on akut taas latautuneet.

Ensimmäinen vauva tähän kaveriporukkaan syntyy parin viikon päästä, joten oli viimeiset hetket viettää aikaa ihan vaan tyttöjen kesken. Malttamattomana odotellaan minkä näköinen ihmislapsi tänne maailmaan putkahtaa.

Herkkuja herkun perään.

Shoppailua Ikeassa. Sain ne verhotangot!

Raitista ulkoilmaa.

K:n neulomat lapaset ja sukat tulokkaalle.

Paluu arkeen tapahtui tänään rivakasti kun sain puhelun työhaastatteluun! Kyseessä on lyhyt sijaisuus, mutta haluaisin sen työn todella kovasti. Aion olla haastattelussa rehellinen (työkokemuksen vähäisyydestä) ja oma itseni ja katsotaan riittääkö se. Haastatteluun on ymmärtääkseni kutsuttu muutama muukin henkilö, joten mikään varma nakki ei ole kyseessä. Jollain tavalla luotan siihen, että asiat menee niin kuin niiden kuuluukin mennä eli jos tämä paikka menee ohi, niin jotain muuta on vielä tiedossa. Jännittävää!

Mielenkiintoinen viikonalku siis luvassa!

Mikä kevät!

Tänä keväänä on ollut niin paljon muutoksia ilmassa, että alan jo hiljalleen tottua. Enää ei sydänalaa kourista samalla tavalla tulevat muutokset. Ne tuntuvat jopa hauskoilta ja jännittäviltä! Ja kyllä, vieläkin vähän pelottaa.

Kaupunginvaihdoksen lisäksi minulla on vakaa tarkoitus valmistua kesällä. Tarkoittaako se, että minusta tulee aikuinen? Valmistumisen lisäksi minulla on vakaa tarkoitus löytää oman alani töitä. Onko minusta oikeasti oikeaksi ope-tädiksi? :O Ilmeisesti on aika hyväksyä, että ihmiset vanhenee ja jossain vaiheessa oikeisiin töihin meneminen on väistämättä edessä. Tämä siis jos ei halua jäädä haahuilevaksi opiskelijaksi ikiajoiksi (ajatus houkuttaa kovasti).

Miksi toiset haluavat työelämään mahdollisimman pian ja toiset haluaisivat pitkittää sitä viimeiseen asti? Itse kuulun ehkä johonkin välimaastoon. Rakastan ja rakastin opiskelua, mutta olisi välillä kiva saada tyydytystä jostain (lue: työstä). Opiskelusta tyytyväisyydentunnetta on vaikea hakea. Aina on lisää hommia mitkä olisi pitänyt tehdä nopeammalla aikataululla. Lisäksi se palkka olisi ihan kiva. Olen jo tuhlannut tulevat palkkani etukäteen. Haluaisin ainakin käydä syksyllä Espanjassa ja ostaa jonkilaisen rottelon, jota myös autoksi kutsutaan.

Motivaatio gradun tekemiseen ja työn hakemiseen vain kasvaa. Ja hyvä niin!

Aurinkoista viikkoa! Minä lähden minilomalle E-Suomeen. Laatuaikaa ystävien kesken. :)