Arkeen asettuminen ja sen vaikeus

Nyt kun muutto- ja remppatohinat alkavat olla takanapäin, on arki taas hiljalleen astunut kuvioihin. Arki Kuopiossa on ollut yllättävän kivaa, vaikkakin ihan erilaista kuin Joensuussa. Eniten pelkäsin, että jään sosiaaliseen tyhjiöön, mutta onneksi seuraa on riittänyt mukavasti (kiitos kaverit!). Isoin muutos on ehdottomasti se, että elämänpiiri on laajentunut aika tavalla. Joensuussa olimme Peten kanssa kahdestaan perhe ja sitten meillä oli ystävien kesken suurempi perhe. Olimme todella tiiviisti yhdessä, koska monilla meistä kaikki sukulaiset asuivat kaukana. Lisäksi minulla oli koulututtuja, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia. Kuopiossa meidän perhe on paljon isompi, koska vanhemmat, sisarukset ja isovanhemmat ovat enemmän läsnä. Lisäksi on paljon kavereita, mutta yhteydenpito on harvempaa.

Muuten kaikki on mennyt hyvin, mutta Peten kanssa haemme vielä hieman uusia arjessa olemisen tapoja. Emme osaa ottaa omaa tai yhteistä aikaa niin hyvin kuin ennen, mistä johtuen emme ehkä osaa rentoutua yhtä taitavasti kuin Joensuussa. Huomaan, että kaipaamme yllättävän paljon rauhallista kahdenkeskistä aikaa, joka on viime aikoina remontin, reissujen ja muun tohinan keskellä ollut hieman kortilla. En ehkä olekaan niin sosiaalinen eläin kuin luulin! :D On aivan eri asia nähdä ystäviä koulupuuhien lomassa yliopistolla kuin koulun ja töiden jälkeen ajan kanssa esimerkiksi kaupungilla. Ehkä jälkimmäinen vaihtoehto on sitä "aikuisten realismia" ja siihen on totuttava.

Onneksi meillä on tiedossa loppuviikosta pikkureissu takaisin Joensuuhun. Pete jo eilen sanoi, että ihan surkeeta edes lähteä kun siellä saa olla vain niin vähän aikaa. Ehkä tämä kertoo jotain hänenkin kaipuustaan menneeseen. Odotamme kummatkin innoissamme ystävien tapaamista ja heidän kuulumisiaan!

Kuvat viime viikolta kun saimme kotilähetyksenä ison kasan muikkuja.

 Blogi hiljenee luultavasti taas muutamaksi päiväksi kun olen reissun päällä.

Voikaa hyvin! :)