Meillä on ollut sellainen "ongelma", että Pete ei työnsä vuoksi voi pitää vihkisormusta. Puusepän hommissa sormus on jatkuvasti tiellä ja likaantuu. Hän on pitkiä aikoja ilman sormusta ja joskus viikonloppuisin muistaa pujottaa sen sormeensa. Minua ei sinänsä asia ole sen kummemmin haitannut. En koe, että vihkisormuksen käyttäjät olisivat sen sitoutuneempia liittoihinsa kuin, syystä tai toisesta, ilman sormusta liikkuvat aviopuolisot. Peteä asia oli kuitenkin mitä ilmeisemmin vaivannut, koska eräänä päivänä hän ilmoitti, että haluaa alkaa kantaa vihkisormustaan kaulanauhassa mukanaan. Söpö ajatus! :)
Pete osti kaupungilta tukevaa nahkanauhaa ja teki itselleen vihkikaulakorun. Sormus roikkuu nauhassa niin yksinkertaisella solmulla, että sen voi halutessaan (kuten viikonloppuisin) helposti ottaa pois ja laittaa nimettömään. Tällainen on siis puusepän vihkisormus!
Loppuun vielä hieman kuulumisia ja selitystä muutaman päivän blogihiljaisuudelle. Olen ollut todella ahkera gradun suhteen! Hyvä minä! Tällä hetkellä elämässäni pölyiset arkistot, vanhat sanomalehdet ja gradun kanssa hikoilu tulevat ensimmäisinä. Blogia päivittelen vapaahetkinä jos intoa riittää. :) Jotain kehitystä gradun suhteen on selvästi tapahtunut, koska odotan huomista lähes innolla, kun pääsen käymään läpi tällä viikolla haalimiani arkistoaineistoja. Minä ja gradu - kavereita sittenkin?
Moikka!
VastaaPoistaMiun poika opiskelee kans puusepäksi. Tuo sormusongelma -aika jännä, mutta loppujen lopuks ihan looginen.
Mikä on siun gradun aihe? Ei ole pakko vastata, jos et halua. Tsemppiä graduiluun ja aivan ihana, että pääset reissuun. Nautiskele lomasta :))
Hauska kuulla että sun poikakin opiskelee samaa alaa! :)
VastaaPoistaTeen gradua Kirkkotie-lehden historiasta eli lähteenä on itse lehdet 50-, 60- ja 70-luvuilta plus arkistomateriaali seurakunnan arkistossa. Homma etenee hitaasti, mutta varmasti!
Kivaa viikonloppua!