Käykäähän kurkkaamassa tänne: http://kultaonni.blogspot.com/
Tämä blogi tuli tiensä päähän, mutta juttu jatkuu samanlaisena uudessa osoitteessa. Tervetuloa mukaan! :)
torstai 19. huhtikuuta 2012
tiistai 17. huhtikuuta 2012
Kahvilla
Arkeen palautuminen on tällä viikolla käynyt helpommin kuin pääsiäisen jälkeen. Olen saanut nyt aivan uuden innon gradun suhteen! En tiedä miten se on mahdollista. Ehkä kylässä käyneellä vertaisryhmällä oli asian kanssa jotain tekemistä tai sitten vain ihme on tapahtunut. No, iso työ on silti edessä, mutta pahin ahdistus on nyt taka-alalla.
Eilen kävin äidin kanssa hoitamassa asioita ja lounaalla kaupungilla. Äidin siirtyessä kampaajalle, pistäydyttiin Peten kanssa pitkästä aikaa kahdestaan kahville. Hauska oli aistia keskustan tunnelmaa arki-iltapäivänä. Pienen kauppakierroksen jälkeen tein myös aivan mahtavan löydön: ihana mekko alle puoleen hintaan kesän hääjuhliin.
Äiti tuli kampaajalta uuden ihanan kampauksen kanssa ja kyllä itsellenikin tuli kampaajakuume. Ehkä olisi jo taas korkea aika? :) Haaveilen aurinkoblondista kesätukasta... Pian täytyy aika varata, koska nykyistä kuontaloa on jo todella vaikea saada laitettua mitenkään nätisti. Opiskelijabudjetilla valittu väri on onneksi armelias myös juurikasvun kanssa ja lettikampaukset ja hätäponnari toimivat aina! :)
Tule jo kesä, aurinkotukka ja valmistuminen! Ei se elo onneksi pöllömpää odotellessakaan ole. :)
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
Humpan tytöt goes Kuopio
Yksi Humpan tytöistä uupui joukosta, mutta tästä takaiskusta huolimatta todella kelpo viikonloppu saatiin aikaiseksi! :) Olin ehkä maailman laiskin kuvien ottaja, joten julkaisen vain pari fiilisotosta mun tytöistä.
Perjantaina kun he tulivat, vietimme rauhallista koti-iltaa saunoen ja kuulumisia vaihtaen. Se inhottava puoli nykyisessä harvoinnäkemisessä on, että muutama tunti hurahtaa ihan vain kuulumisten vaihdossa. Olikin hauska kuulla mitä toiset ovat viime aikoina puuhailleet! Vasta lauantaina päästiin entiseen eli olemisen tilaan. Tiedättehän sen olon kun ihmiset ovat niin tuttuja, että voidaan vain olla? Halusin näyttää vierailleni Kuopiota omasta vinkkelistäni. Kiertelimme paljon kirppiksiä ja vanhaintavarakauppoja, kävimme kahvilla ja ihan vähän vaatekaupoissa. Jokainen löysi itselleen jotain pientä kotiinviemistä. Illalla tehtiin ruokaa, naurettiin, laittauduttiin. Ihanaa eloa! :) Lopuksi suunnattiin Kuopion yöhön baarikierrokselle ja viihdyttiin pilkkuun asti! Kyllä meistä (kukkahatuista huolimatta) yhä lähtee!
Tänään olen viettänyt laatuaikaa itseni kanssa pitkästä aikaa. Vaikka on ollut yllättävän kiva ilta itsekseni, odotan kovasti Peteä kotiin Tampereelta. Pienet tauot yhdessäolemisessa saavat joskus tajuamaan toisen arvon. Sama parisuhteessa kuin ystävyyssuhteissakin. <3
Perjantaina kun he tulivat, vietimme rauhallista koti-iltaa saunoen ja kuulumisia vaihtaen. Se inhottava puoli nykyisessä harvoinnäkemisessä on, että muutama tunti hurahtaa ihan vain kuulumisten vaihdossa. Olikin hauska kuulla mitä toiset ovat viime aikoina puuhailleet! Vasta lauantaina päästiin entiseen eli olemisen tilaan. Tiedättehän sen olon kun ihmiset ovat niin tuttuja, että voidaan vain olla? Halusin näyttää vierailleni Kuopiota omasta vinkkelistäni. Kiertelimme paljon kirppiksiä ja vanhaintavarakauppoja, kävimme kahvilla ja ihan vähän vaatekaupoissa. Jokainen löysi itselleen jotain pientä kotiinviemistä. Illalla tehtiin ruokaa, naurettiin, laittauduttiin. Ihanaa eloa! :) Lopuksi suunnattiin Kuopion yöhön baarikierrokselle ja viihdyttiin pilkkuun asti! Kyllä meistä (kukkahatuista huolimatta) yhä lähtee!
Tänään olen viettänyt laatuaikaa itseni kanssa pitkästä aikaa. Vaikka on ollut yllättävän kiva ilta itsekseni, odotan kovasti Peteä kotiin Tampereelta. Pienet tauot yhdessäolemisessa saavat joskus tajuamaan toisen arvon. Sama parisuhteessa kuin ystävyyssuhteissakin. <3
perjantai 13. huhtikuuta 2012
Kesä?
Nämä kuvat ovat valitettavasti otettu vuosi sitten, eivät tänään. Kevään eteneminen on ollut tänä vuonna hidasta ja aurinko tulisi todella tarpeeseen! Pete on tänä viikonloppuna perhomessuilla töissä ja minulle tulee Joensuusta ystäviä kylään. Aivan luksusta viettää laatuaikaa yhdessä! Olisin toivonut, että voisin esitellä heille Kuopiota kauneimmillaan auringonpaisteessa, mutta nyt saamme tyytyä vesisateeseen.
Tämä viikko on mennyt ihan hujauksessa. Paljon on ennätetty touhuta eikä vapaahetkiä ole juuri ollut. Kuopioon muuton jälkeen meidän elämämme rytmi on muuttunut melko paljon. Aluksi elämänmuutos vei mehut, mutta nykyään olo on virkeä ja jaksan sosiaalista elämää hyvin. Välillä on ihan omituinen olo jos on pari päivää ilman ystävien tai sukulaisten tapaamista. Olen aina viihtynyt enemmän seurassa kuin yksin, mutta on ne illan rauhalliset hetket yksin tai kahdestaan Peten kanssa todella arvokkaita. Tässä asiassa (niinkuin yleensä elämässä) kultainen keskitie taitaa olla paras.
Saa nähdä miten elo ensi viikosta lähtien alkaa sujumaan, koska nyt on koittanut se hetki, jolloin joudun erakoitumaan gradukammiooni. Tähän asti olen työskennellyt pääasiassa yliopistolla, koska tarvittava aineisto on ollut helppo kuljettaa muistitikulla. Nyt joudun käyttämään laajempaa aineistoa (myös paljon kirjoja), joten niiden raahaaminen koululle päivittäin olisi järjetöntä.
Kuopiolaiset, tervetuloa piristämään päivääni päiväkahvien muodossa! Nyt alkaa se rankin, mutta toivottavasti myös tuloksekkain vaihe. Vielä toivo itää, että gradu kesään mennessä valmistuisi.
Tyttöjen viikonloppuna ei graduja mietitä. Nautitaan toistemme seurasta, kirppistellään ja kahvitellaan kaupungilla sekä suunnataan baariin (kyllä, TAAS). :D
Hauskaa viikonloppua teille muillekin!
tiistai 10. huhtikuuta 2012
Meidän näköinen keittiö
Muutama kuva keittiöstämme. Maailman kaunein se ei ole, mutta ihan hyvä vetimien vaihdon jälkeen. Jostain syystä kyseisessä huoneessa on aika kiva tunnelma. Ehkä se johtuu siitä, että heti kun aurinko paistaa, valo täyttää keittiön.
Huonekalut ovat tyylillemme uskollisesti sekalaista sorttia. Pöytä on Peten vuosia sitten tekemä. Muuten aivan ihana, mutta kannesta kulunut rumasti. Pinnatuolit Pete on löytänyt kirppikseltä. Vanhemmat tuolit on minun isovanhempien mökiltä melko huonossa kunnossa löytyneet, mutta puusepän käsissä uuden elämän saaneet. Tähän asuntoon muuttaessamme vaihdoin tuoleihin kankaan vaaleaan raidalliseen. Valkoinen jakkara on Peten äitipuolen lapsuuskodista.
Laskosverho on lapsuuskodistani, minun vanhasta huoneesta. Se on ollut vuosia varastossa, mutta saatiin se onneksi sieltä nyt käyttöön. Vanhan komuutin tilasin pari vuotta sitten huuto.netin kautta ja naulakko löytyi tänä keväänä eräästä vanhantavaran kaupasta. Ruokapöydän päällä oleva lamppu on tietysti Peten käsialaa. Kyseessä on vanha maitosuppilo, josta sai hauskan valaisimen.
Aiemmin meillä oli usein Peten kanssa erimielisyyksiä sisustuksen suhteen, mutta nykyään tyylimme on lähentyneet toisiaan. Minun rakkaus vanhoja huonekaluja kohtaan plus Peten tuunailut ja hauskat yksityiskohdat ovat sisustuksemme kulmakiviä. Lopputulos on erikoinen, mutta ihan meidän näköinen.
Huonekalut ovat tyylillemme uskollisesti sekalaista sorttia. Pöytä on Peten vuosia sitten tekemä. Muuten aivan ihana, mutta kannesta kulunut rumasti. Pinnatuolit Pete on löytänyt kirppikseltä. Vanhemmat tuolit on minun isovanhempien mökiltä melko huonossa kunnossa löytyneet, mutta puusepän käsissä uuden elämän saaneet. Tähän asuntoon muuttaessamme vaihdoin tuoleihin kankaan vaaleaan raidalliseen. Valkoinen jakkara on Peten äitipuolen lapsuuskodista.
Laskosverho on lapsuuskodistani, minun vanhasta huoneesta. Se on ollut vuosia varastossa, mutta saatiin se onneksi sieltä nyt käyttöön. Vanhan komuutin tilasin pari vuotta sitten huuto.netin kautta ja naulakko löytyi tänä keväänä eräästä vanhantavaran kaupasta. Ruokapöydän päällä oleva lamppu on tietysti Peten käsialaa. Kyseessä on vanha maitosuppilo, josta sai hauskan valaisimen.
Aiemmin meillä oli usein Peten kanssa erimielisyyksiä sisustuksen suhteen, mutta nykyään tyylimme on lähentyneet toisiaan. Minun rakkaus vanhoja huonekaluja kohtaan plus Peten tuunailut ja hauskat yksityiskohdat ovat sisustuksemme kulmakiviä. Lopputulos on erikoinen, mutta ihan meidän näköinen.
Karu paluu arkeen
Pääsiäsloma oli erilainen, hauska, vauhtia ja ystäviä täynnä. Ensi vuonna toivon jotain rauhallisempaa, mutta nyt oli ihana nähdä ystäviä läheltä ja kaukaa. Onneksi kauimpaa tulleiden seurasta saamme nauttia vielä tälläkin viikolla ennen kuin he lähtevät kotimatkalle.
Lauantaina kävimme mummolassa syömässä koko perheen voimin.
Mummi ja ukki laittavat aina hyvää ruokaa, niinkuin tälläkin kertaa. Minun vastuulleni annettiin jonkin herkun tekeminen jälkkärikahville. Pelasin varman päälle ja tein jo aiemmin hyväksi havaittua porkkanakakkua.
Lauantai-ilta venyi hauskassa seurassa myöhälle, vaikka ihan kotosalla olimme. Sunnuntaina menin jopa baariin asti! Oli hauska nähdä Kuopioon tullut uusi yökerho, mutta täytyy jälleen todeta: ei ole minun juttuni. Joskus on hauska istuskella pubi-tyyppisissä baareissa, mutta yökerhot ovat jotain aika kamalaa. Kannattaa välillä käydä pyörähtämässä ja huomaamassa ettei siellä ole mitään annettavaa minulle! :D
Jostain syystä en osaa vapaapäivinäkään nukkua pitkään, joten univelkasaalis on jonkinmoinen. Ehkä sen takia tänä aamuna herätys oli raastava ja paluu arkeen (gradun pariin) masentava. Täytyy vain keskittää ajatukset positiivisiin juttuihin. Asenteestahan tässä elämässä on pitkälti kyse!
Iloista viikkoa kaikille!
Lauantaina kävimme mummolassa syömässä koko perheen voimin.
Mummi ja ukki laittavat aina hyvää ruokaa, niinkuin tälläkin kertaa. Minun vastuulleni annettiin jonkin herkun tekeminen jälkkärikahville. Pelasin varman päälle ja tein jo aiemmin hyväksi havaittua porkkanakakkua.
Lauantai-ilta venyi hauskassa seurassa myöhälle, vaikka ihan kotosalla olimme. Sunnuntaina menin jopa baariin asti! Oli hauska nähdä Kuopioon tullut uusi yökerho, mutta täytyy jälleen todeta: ei ole minun juttuni. Joskus on hauska istuskella pubi-tyyppisissä baareissa, mutta yökerhot ovat jotain aika kamalaa. Kannattaa välillä käydä pyörähtämässä ja huomaamassa ettei siellä ole mitään annettavaa minulle! :D
Jostain syystä en osaa vapaapäivinäkään nukkua pitkään, joten univelkasaalis on jonkinmoinen. Ehkä sen takia tänä aamuna herätys oli raastava ja paluu arkeen (gradun pariin) masentava. Täytyy vain keskittää ajatukset positiivisiin juttuihin. Asenteestahan tässä elämässä on pitkälti kyse!
Iloista viikkoa kaikille!
torstai 5. huhtikuuta 2012
Enkeleitä matkassa
Joskus yksittäiset hetket osoittavat sen, miten pienestä kaikki voi olla kiinni. Eilen ystäväni ajoi rekan kanssa kolarin ja kyllä säikäytti! Onneksi ihmisvahingoilta vältyttiin ja ainoastaan auto meni lunastukseen. Väkisinkin sitä hetken miettii, miten elämää ei todellakaan voi ennustaa. Ja hyvä niin!
Vaikka tuollainen tilanne järkyttää, samalla on tilaisuus miettiä, mistä kaikesta pitäisi muistaa olla kiitollinen juuri nyt. Keksin heti pitkän listan: edessä olevat vapaapäivät, pääsiäisen sanoma, ystävät (erityisesti yksi, joka tulee Englannista käymään), kevät, perheenjäsenet (he, jotka ovat aina tarpeen tullessa tukena), illanistujaiset hyvässä seurassa, pyöräily, karvaiset kaverit (kuvassa suloinen Minni, joka kakkasi lattiallemme kahdesti), oma koti, oma rakas, maukas ja helppo muffiniresepti, kesätyöt... Lista jatkuu.
Vaikka pääsiäisen pitäisi olla hiljentymisen ja levon aikaa, me Peten kanssa olemme onnistuneet haalimaan päivät täyteen erilaista ohjelmaa. Kaikkea hauskaa onneksi! Ystäviä ja sukulaisia nähdään oikein urakalla, mutta en keksi parempaa tapaa viettää pitkää viikonloppua ja kirkkovuoden suurinta juhlaa.
Tänään kuitenkin vielä gradun kanssa tahmomista luvassa. Kuka on keksinyt, että valmistumiseen tarvitaan gradun tekeminen? Tyhmä, tyhmä ihminen.
Nautitaan rakkaistamme lähellä ja kaukana! <3 Ihanaa pääsiäisen aikaa!
Vaikka tuollainen tilanne järkyttää, samalla on tilaisuus miettiä, mistä kaikesta pitäisi muistaa olla kiitollinen juuri nyt. Keksin heti pitkän listan: edessä olevat vapaapäivät, pääsiäisen sanoma, ystävät (erityisesti yksi, joka tulee Englannista käymään), kevät, perheenjäsenet (he, jotka ovat aina tarpeen tullessa tukena), illanistujaiset hyvässä seurassa, pyöräily, karvaiset kaverit (kuvassa suloinen Minni, joka kakkasi lattiallemme kahdesti), oma koti, oma rakas, maukas ja helppo muffiniresepti, kesätyöt... Lista jatkuu.
Vaikka pääsiäisen pitäisi olla hiljentymisen ja levon aikaa, me Peten kanssa olemme onnistuneet haalimaan päivät täyteen erilaista ohjelmaa. Kaikkea hauskaa onneksi! Ystäviä ja sukulaisia nähdään oikein urakalla, mutta en keksi parempaa tapaa viettää pitkää viikonloppua ja kirkkovuoden suurinta juhlaa.
Tänään kuitenkin vielä gradun kanssa tahmomista luvassa. Kuka on keksinyt, että valmistumiseen tarvitaan gradun tekeminen? Tyhmä, tyhmä ihminen.
Nautitaan rakkaistamme lähellä ja kaukana! <3 Ihanaa pääsiäisen aikaa!
maanantai 2. huhtikuuta 2012
Viikonloppuna tapahtunutta
Pikkupojan ihastelua. |
Rakkautta ja ilonpitoa ystävien kanssa. |
Kävelyä jäällä auringon paisteessa. |
Vaikeuksia ilman arskoja. |
Mökkielämää. |
Uskon kanssa hengailua. |
Tuoretta ruisleipää. |
Terassikeleistä nauttimista. |
Kalakeittoa Peten suvun kesken. |
Tuoreita munkkeja ja nuotiolla keitetyt pannukahvit. |
Pääsiäisen väristä bataattikeittoa meillä. |
Herkkuja palmusunnuntain kunniaksi. |
Keltaiset tulppaanit ja tipuset muistuttavat suuren juhlan lähestymisestä. |
Puuhahuone saatiin eilen lähes valmiiksi. Aikamoinen sillisalaatti siitä tuli mitä huonekalujen tyyliin ja väreihin tulee. Ehkä jotain elementtejä olisi syytä karsia pois jos tyylikästä lopputulosta hakisi. :D Katsotaan, uskallanko laittaa kuvia tänne jossain vaiheessa.
Hauskaa viikkoa kaikille teille! :)
lauantai 31. maaliskuuta 2012
Kevättöminää
Tällaisen upean aurinkoisen päivän jälkeen on todellakin kevättä rinnassa! Toivottavasti tekin olette päässeet nauttimaan auringonpaisteesta.
Kulunut viikko on ollut mukava, kaikkea pientä puuhastelua täynnä. Torstaina saimme spesiaaleja kahvivieraita ja sen kunniaksi tein pitkästä aikaa juustokakkua. Saimme muiden tuomisten lisäksi kauniin kimpun tulppaaneja. Leikkokukat ovat niin ihania!
Välillä on sellaisia päiviä, että elämä tuntuu tappavan tylsältä. Samanlaiset päivät seuraavat toisiaan. Onneksi viime viikkoina tällaisia päiviä on ollut vain vähän. Tuntuu, että kaikenlaista pientä tapahtuu ympärillä koko ajan. Ehkä se on tämä kevät? Eilen illalla menimme piipahtamaan ystävien luona kahvilla, mutta kotiin tulimme vasta kahdelta yöllä. :) En edes muista milloin viimeksi olisin harrastanut vastaavaa ex tempore -retkeilyä! Tänään tosin tuli taas huomattua se, että kuuden tunnin yöunet eivät vain riitä. Siksi tämä ilta pyhitetään saunomiselle ja olemiselle.
Huomenna on jo palmusunnuntai. Virittäytyminen hiljaiseen viikkoon aloitetaan meillä aamun jumalanpalveluksella, siivouksella ja rairuohon istutuksella. Siivoaminen olisi pitänyt hoitaa jo tänään, mutta ei vain jaksa!
Miksi pääsiäisviikkoa kutsutaan meillä suomalaiselle mentaliteetille tyypillisesti hiljaiseksi viikoksi? Englanniksi kyseessä on Great Week. Hieno, suuri viikko!
perjantai 30. maaliskuuta 2012
Pääosassa kirppishuivi
Joskus viiden minuutin ex tempore -kirppispyrähdyksellä voi tehdä ihania löytöjä parilla eurolla. Sellainen oli muutama päivä sitten tämä sininen keväthuivi. Olin katsellut samantyylisiä huiveja kaupoissa jo pitkään, mutta hinnat pyörivät parinkympin tienoilla. Onneksi on kirppikset!
Pikku myy -kampausta voi taas käyttää useammin kun pipokausi alkaa olla ohi. Pipon alle tuo ei nimittäin hyvin istu. Tämä nuttura on paras likaisten hiusten kampaus minkä tiedän. Mahtava myös kesäkuumalla, trendikäs ja helppo. Hyvä puoli kampaajakäyntivälin venymisessä on, että hiukset saa hyvin päälaelle kiinni!
Tänään pääsemme erästä pikkumiestä (2 viikkoa vanha) katsomaan. Saa nähdä miten innoissaan tuleva kummisetä on. Kuulemma hän aikoo uskaltautua ottamaan vauvan ihan syliin asti. :D
torstai 29. maaliskuuta 2012
Matonkuteista asiaa
Minähän olen nyt vallan innostunut taas postailemaan! Tämä on hauskaa ja helppoa silloin kun antaa itselleen vapauden olla halutessaan ilman tätä touhua. Käänteispsykologia siis toimii! :)
Kuvissa maailman suloisimpia matonkuteita, joista tulee toivottavasti jotain tosi hauskaa. Meillähän se ahkerampi käsityöläinen on ehdottomasti Pete, jonka käsialaa on myös pöydällä näkyvä keskeneräinen matto. Olen minäkin kokeillut tehdä matonkuteista koria, mutta lopputulos ei ollut niin nätti kuin Peten jäljiltä. Taidan jättää nämä suloisuudet hänen käsiinsä ettei vaan menisi pilalle hyvä materiaali.
Matosta tulee luultavasti aika perinteinen pyörylä malliltaan, koska itse kuteessa on jujua tarpeeksi. Kenties reunaan söpö pitsikuvio? Alemmasta punasinisestä kukkakuteesta haluaisin korin. Kummatkin materiaalit on ostettu Espoosta. Mistäköhän Kuopiossa tällaisia saa?
Tänään saamme iltapäiväkahviseuraa kun Peten äiti tulee tupatarkastukselle. Kahvivieraita onkin viime aikoina riittänyt, vaikka kämppä ei ole vieläkään kuosissa. Olen tajunnut, että meitä ne ihmiset lopulta ovat tulleet katsomaan, eivät kodin yksityiskohtia. Jospa me pääsiäiseen mennessä saisimme sen viimeisenkin makuuhuoneen tavarat paikoilleen. Makkari on sitäpaitsi pääsiäisen teemaan sopivan värinen, kirkkaankeltainen. :)
Ps. Ihania, odotettuja vauvauutisia kuului eilen. Milloinkahan sitä pikkuista pääsee ihastelemaan? Miksi kaikki eivät voisi asua Kuopiossa?!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)