Hääpostaus

Häihimme on enää alle viikko ja ajattelin hieman koota tänne blogiin ajatuksiani ja paljastaa joitakin juttuja koskien hääpäivää. Häät tuntuvat kovin henkilökohtaiselta asialta ja ehkä siksi en ole halunnut aiheesta kovin paljon aiemmin tänne kirjoittaa. Aiemmin on ollut myös liikaa ns. häästressiä enkä ole halunnut blogiin tuoda niitä ajatuksia. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että suurin stressi on haihtunut ja tilalle on tullut mukava, kutkuttava ja odottava tunne sydämeen.

En koskaan aiemmin olisi voinut kuvitella, että minä olen sellainen ihminen joka stressaisi niinkin ihanasta asiasta kuin hääpäivästään. Ajattelin, että jos jokin asia menee pieleen, se ei haittaa, kunhan saamme toisemme. Jostain syystä hääpäivän lähestyessä monet aiemmin pieninä yksityiskohtina pitämäni jutut ovat alkaneet saada suurempia merkityksiä. Välillä on todella pitänyt selventää itselleni mikä naimisiinmenossa oikeasti on tärkeää! Ehkä ahdistus on liittynyt myös siihen, että jotkut asiat ovat minusta todellakin olleet sivuseikkoja, mutta niidenkin suhteen on jatkuvasti pitänyt tehdä valintoja. Kukas muukaan niitä valintoja tekisi kuin hääpari itse? Nyt kun suurin osa valmisteluista (ja valinnoista) on tehty, on voinut rauhoittua tärkeimmän asian äärelle. <3

Häistämme tulee siis melko pienet ja hyvin epäperinteiset siinä mielessä, että vihkimisen jälkeen menemme sukulaisten kesken hääkahveille erääseen kuopiolaiseen ravintolaan, jonka jälkeen jatkamme juhlia kaveriporukalla minun vanhempien mökillä. Näin ollen saamme kahdet pienet juhlat. :) En ole koskaan ollut missään häissä, joissa olisi toimittu näin, mutta idea tuntuu minusta edelleen hyvältä. Saa nähdä miten se toimii käytännössä.

Sitten niihin epäoleellisuuksiin. Kimpuksi halusin jotain yksinkertaisen tyylikästä ja päädyin tummanpunaiseen ruusukimppuun. Varren ympärille tulee samaa pitsiä mitä on myös mekossani. Mekkoni on polvimittainen ja melko epäperinteinen muutenkin, koska se on beige. Itse pidän siitä kuitenkin kovasti! En olisi tuntenut oloani omaksi itsekseni pitkässä, valkeassa unelmassa.

 Meikin onnistuminen minua jännittää ehkä eniten, koska päädyin tekemään meikkini itse. Olen ihan taitava meikkaaja, mutta on eri asia onnistua tarpeeksi näyttävässä ja kestävässä meikissä, joka ei kuitenkaan saa olla millään muotoa överi. Saa nähdä mitä tulee. Kampaukseen onneksi pääsen kampaajalle, mutta sekin jännittää hieman, sillä mitään koekampausta ei ole tehty. Haluan luonnollisen, ainakin osittain auki olevan kiharakampauksen.

Kaikkein eniten hääpäivältäni toivon (niinkuin luultavasti kaikki morsiamet), että meille päivä olisi ikimuistoinen ja että vieraat viihtyisivät. Ja tietenkin, että saisimme Jumalan siunauksen tälle yhteiselle elämällemme. Millään muulla ei loppujen lopuksi ole merkitystä.