Ripsien pidennykset

Otin häitä varten ensimmäistä kertaa nyt niin kovin suositut ripsien pidennykset ja ajattelin tehdä postauksen kokemuksestani. Varoitus: Juttu sisältää ei-niin-kauniita kuvia, joiden ideana on havainnollistaa eroa omien aitojen ripsieni ja tekoripsien välillä.

Ensin taustaa: Minulla on luonnostaan melko tuuheat, mutta ei kovin pitkät ripset. En ole koskaan kärsinyt ripsieni vuoksi, mutta en myöskään ole päässyt paistattelemaan niillä. Joskus ulos lähtiessäni olen käyttänyt tekoripsiä. En vain ole kovin hyvä laittamaan niitä paikoilleen, minkä vuoksi ne näyttävät hyvin epäaidoilta ja ovat hankalat. Ripsien pidennyksiä olin joskus ajatellut, mutta koska ne ovat mielestäni todella kalliit (60-80 euroa), en ollut koskaan vakavasti harkinnut niitä. Häiden lähestyessä päätin kokeilla, jotta saisin näyttävyyttä silmiini.

Alla kuva ripsistäni ennen pidennyksiä.

Tässä taas pidennyksien kanssa.

Ero on merkittävä, vaikka minulla on lyhyet pidennykset (9mm.). Kosmetologi sanoi, että suosituin pituus on 11 mm, mutta siitäkin pidempiä menee. Halusin, että lopputulos olisi luonnollinen ja olen todella tyytyväinen pituuteen. Monet ihmiset eivät edes huomaa pidennyksiäni, mikä on mielestäni vain hyvä asia. En haluaisi, että ihmiset huomaisivat heti kättelyssä että minulla on tekoripset. Koko jutustahan menisi pointti silloin.

Käsittely kesti noin 2,5 tuntia, jonka aikana olin koko ajan silmät kiinni. Minulla oli tosi mukava kosmetologi, joten aika meni rupatellessa, mutta voisin kuvitella, että pitkässä matkassa tuntuisi melko puuduttavalta pötköttää säännöllisin väliajoin tuo aika silmät kiinni. Ripsiä pitää huoltaa noin kolmen viikon välein eli todella usein. Huolto on hieman edullisempi kuin ensimmäinen laitto, mutta monta kymppiä sekin. Toisaalta haluaisin kovasti jatkaa näiden ripsien kanssa, mutta en usko, että siinä on mitään järkeä. Ehkä joskus myöhemmin uudestaan.

Paita: H&M, Farkut: Esprit.

Loppuun vielä plussat ja miinukset:

+ Meikkaaminen aamuisin nopeaa, koska ripsille ei tarvitse tehdä mitään.
+ Meikkaaminen helppoa myös siksi, että paljon meikkiä ei tarvita, koska ripset ovat itsessään jo näyttävät.
+ Pituudessa varaa valita. Itse pidän luonnollisesta lopputuloksesta. Ripsien pidennysten ei tarvitse näyttää feikiltä.
+ Ihana, että on pitkät ripset!

- Hinta on korkea.
- Huoltoväli on lyhyt.
- Ripsien laittaminen kestää ainakin kaksi tuntia.
- Kun ripset on laitettu, niitä ei saa kastella ainakaan 24 tuntiin, eli ei suihkua, urheilua eikä saunaa.

Tässä omat kokemukseni. Varmasti asiantuntevimpiakin juttuja pidennyksistä löytyy netistä! :)

Paluu arkeen treffien muodossa

Nyt olisi häät ohi, mutta muistot jää. Juhlat onnistuivat yli odotusten! Saatan tehdä myöhemmin tällä viikolla vielä postauksen häistä, mutta nyt muihin aiheisiin. Juhlien jälkeen koittaa aina arki. Meillä paluu arkeen tapahtui porrastaen, koska muistimme eilen, että yksi ilmainen hotelliyö Joensuussa oli lunastamatta! Aikaa oli enää elokuun loppuun, joten pakkasimme kimpsut kasaan ja suunnistimme kohti Vaakuna-hotellia. Illalla kävimme vielä leffassakin. :) Ihanat treffit. Hääväsymys on tosin päällä ja ilta meni elokuvissa käyntiä lukuunottamatta ihan lekotellessa, mutta oli mukavaa vaihtelua. :)

Päivän asuna oli farkut (Esprit), raitapaita (Only), tennarit (Nike), laukku (Esprit).

Eilinen meni siis vielä kavereiden (ja vauvan) kanssa kahvitellessa, muistellessa viikonloppua ja treffeillä hotellissa, mutta tänään oli vihdoin aika lainata tenttikirjat ja käydä toimeen. Melko hyvin kirjastolla onnistuinkin, kunnes tuli iltapäivä ja oli pakko lähteä kotiin katselemaan MM-kisoja. Yleisurheilun MM-kisat on niin kivaa penkkiurheilua, että pakko käyttää tilanne hyväksi.

Kirjastolla ahkerana.

Tästä se arki lähtee rullaamaan rouvashenkilönä!

Kultaakin kalliimpi luottokampaaja

Eilen kävin kampaajalla ja hoitamassa jälleen kerran hääasioita. Tällä kertaa vuorossa oli hääalusvaatteiden etsintä. Sopivat löytyivät Changesta, jossa oli vielä tarjous "kahdet yksien hinnalla". Ostin valkoisten alusvaatteiden lisäksi samanlaiset mustina. Ihana, että Joensuussa on joku alusvaatekauppa, jossa myydään myös isoja kokoja, jotka eivät ole tarkoitettu mummoille.

Päivän asuna Espritin farkut & vyö, Mexxin paita.

 Yllä olevissa kuvissa näkyy kesän kuluttama tukka, jota kävin laitattamassa hääkuntoon kampaajalla. Olen onnellinen, että olen vihdoinkin löytänyt Joensuusta kampaajan, joka tuntuu oikealta juuri minulle. Käyn Top Studiossa kauppakeskus Iso Myyssä. Paikka on aika hintava, mutta olen päättänyt olla välittämättä siitä, koska käyn kampaajalla melko harvoin. Viimeksi olin ottanut raitoja maaliskuussa ja se näkyi!

Kampaajan jälkeen kerkesin vielä tyttöjen ja vauvelin kanssa kahville. :)

Viimeinen kuva on tärähtänyt, mutta uusi tukka näkyy joten kuten. Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Olen miettinyt, että häiden jälkeen leikkauttaisin paksun sivuotsiksen vaihtelun vuoksi.

Tänään lähden Kuopioon naimistarkoituksessa, joten loppuviikosta ei tule enää uusia postauksia. Ensi viikolla voin palata asiaan hääkuulumisten kera! :O Tajusin eilen, että olen neiti enää muutaman päivän! Apua!

Kesän viimeinen päivä

 

Eilen oli aivan ihana, aurinkoinen päivä. Ehkä jopa viimeisiä tältä kesältä. Lähdettiin Peten kans pitkälle kävelylenkille ja otettiin kahvit termarissa mukaan. Mahtava oli paistatella auringossa ja nautiskella vapaapäivästä.

Tänään ei olekaan sitten enää ihan niin rentoutunut olo, vaan häästressi alkaa hiljalleen hiipimään takaisin. Huomenna olisi lähtö Kuopioon ja vielä pakkaukset tekemättä. Kyllä tästä vielä hyvä tulee! :)

Hääpostaus

Häihimme on enää alle viikko ja ajattelin hieman koota tänne blogiin ajatuksiani ja paljastaa joitakin juttuja koskien hääpäivää. Häät tuntuvat kovin henkilökohtaiselta asialta ja ehkä siksi en ole halunnut aiheesta kovin paljon aiemmin tänne kirjoittaa. Aiemmin on ollut myös liikaa ns. häästressiä enkä ole halunnut blogiin tuoda niitä ajatuksia. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että suurin stressi on haihtunut ja tilalle on tullut mukava, kutkuttava ja odottava tunne sydämeen.

En koskaan aiemmin olisi voinut kuvitella, että minä olen sellainen ihminen joka stressaisi niinkin ihanasta asiasta kuin hääpäivästään. Ajattelin, että jos jokin asia menee pieleen, se ei haittaa, kunhan saamme toisemme. Jostain syystä hääpäivän lähestyessä monet aiemmin pieninä yksityiskohtina pitämäni jutut ovat alkaneet saada suurempia merkityksiä. Välillä on todella pitänyt selventää itselleni mikä naimisiinmenossa oikeasti on tärkeää! Ehkä ahdistus on liittynyt myös siihen, että jotkut asiat ovat minusta todellakin olleet sivuseikkoja, mutta niidenkin suhteen on jatkuvasti pitänyt tehdä valintoja. Kukas muukaan niitä valintoja tekisi kuin hääpari itse? Nyt kun suurin osa valmisteluista (ja valinnoista) on tehty, on voinut rauhoittua tärkeimmän asian äärelle. <3

Häistämme tulee siis melko pienet ja hyvin epäperinteiset siinä mielessä, että vihkimisen jälkeen menemme sukulaisten kesken hääkahveille erääseen kuopiolaiseen ravintolaan, jonka jälkeen jatkamme juhlia kaveriporukalla minun vanhempien mökillä. Näin ollen saamme kahdet pienet juhlat. :) En ole koskaan ollut missään häissä, joissa olisi toimittu näin, mutta idea tuntuu minusta edelleen hyvältä. Saa nähdä miten se toimii käytännössä.

Sitten niihin epäoleellisuuksiin. Kimpuksi halusin jotain yksinkertaisen tyylikästä ja päädyin tummanpunaiseen ruusukimppuun. Varren ympärille tulee samaa pitsiä mitä on myös mekossani. Mekkoni on polvimittainen ja melko epäperinteinen muutenkin, koska se on beige. Itse pidän siitä kuitenkin kovasti! En olisi tuntenut oloani omaksi itsekseni pitkässä, valkeassa unelmassa.

 Meikin onnistuminen minua jännittää ehkä eniten, koska päädyin tekemään meikkini itse. Olen ihan taitava meikkaaja, mutta on eri asia onnistua tarpeeksi näyttävässä ja kestävässä meikissä, joka ei kuitenkaan saa olla millään muotoa överi. Saa nähdä mitä tulee. Kampaukseen onneksi pääsen kampaajalle, mutta sekin jännittää hieman, sillä mitään koekampausta ei ole tehty. Haluan luonnollisen, ainakin osittain auki olevan kiharakampauksen.

Kaikkein eniten hääpäivältäni toivon (niinkuin luultavasti kaikki morsiamet), että meille päivä olisi ikimuistoinen ja että vieraat viihtyisivät. Ja tietenkin, että saisimme Jumalan siunauksen tälle yhteiselle elämällemme. Millään muulla ei loppujen lopuksi ole merkitystä.

Löytöjä

Tämä lauantai vierähti kavereiden kanssa kaupungilla. Käytiin mm. kirpparilla, josta Pete teki hienon löydön. Kotiin tuotiin vanha koulupenkki. Olimme jo jonkin aikaa kaivanneet makuuhuoneeseen penkkiä ja nyt se löytyi 30 euron hintaan! Kävi vaan mielessä, että jos meillä joskus on lastenhuone, on penkki mahtava sinnekin. :) Lisäksi löysin kauniin, vanhan Marimekon t-paidan (luultavasti itsetehty Marikankaasta) ja pitsisen neuletakin häitä ja muita tulevia juhlia varten. Saa nähdä keksinkö pitsineuleelle sopivaa asukokonaisuutta arkikäyttöön.

Tässä löydöt:

Vero modan neuletakki 2,5 e.

Paita marikankaasta 2 e.

Vanha koulupenkki 30 e.

Aika hyvä saldo! Pitäisi käydä kirpparilla useamminkin. Tänään olen myös raivannut omasta vaatekaapistani ylimääräisiä vaatteita pois. Ystäväni on varaamassa kirpparipöytää lähiaikoina ja pääsen kaupittelemaan omia vaatteitani samalla. Tulee hyvä mieli jos itselle käyttökelvottomat tavarat pääsevät parempaan kotiin ja jos siitä vielä saa pientä tuottoa niin sitä parempi.

Muutenkin päivä oli kiva. Käytiin Rossossa lounaalla, hakemassa Hemtexin alennusmyynnistä kauan kaivattu patjansuojus, värkkäiltiin hääjuttuja ja harjoiteltiin valssia. Jännittää mikä katastrofi häävalssista lopulta tulee, mutta tänään meni jo yllättävän hyvin!

Ajatukset hetkeksi muualle

Häihin on enää viikko ja polvet alkavat pikku hiljaa tutisemaan. Onneksi suurin stressi tuntuisi ainakin tältä erää olevan selätetty ja tilalle on tullut positiivinen odotuksen tunne. Iltaisin on kuitenkin kiva saada ajatukset muualle. Tänä iltana vietettiin Peten kans rentouttavaa leffailtaa uutuuselokuvan Vettä Elefanteille parissa.

Pete oli ostanut yllärinä myös perjantain kunniaksi siiderit. :) Ai että maistui pitkästä aikaa hyvälle! Itse leffa oli kuitenkin pienoinen pettymys. Se oli kyllä viihdyttävä, lavasteet ja puvustus oli upeita, mutta hieman liian amerikkalainen minun makuuni. Olisin kaivannut vähän lisää särmää. Reese Witherspoon on tosin erittäin taitava näyttelijä ja todella kaunis. Rakastuin Witherspooniin elokuvassa Walk the line, josta hän sai myös Oscarin.

Leffa onnistui tehtävässään eli aivot meni narikkaan ja pian olisin jo valmis petiin. :) Loppuun vielä kuva eiliseltä kun se pieni tyllerö kävi meillä kylässä.

Rentouttavaa viikonloppua!

Trikoo on riskillä ruma

Keskittyessäni hieman enemmän pukeutumistyylini kehittämiseen, olen tullut siihen tulokseen, että trikoo ei ole kovin muodikasta. Vielä vähemmän muodikasta on legginsit. Eilen minulla oli kuitenkin jälleen kokotrikooasu. En vain kykene luopumaan kyseisestä materiaalista tyystin. On se niin mukava päällä. Ja eilen minulla oli ohjelmassa vain pyörälenkki ystävän kanssa toista ystävää ja hänen pientä vauvaansa katsomaan.

Se pieni neiti on sulattanut täysin sydämeni. Välillä tuntuu, että tekisi mieli nähdä häntä joka päivä tai muuten tulee jo ikävä. Onneksi tuore äiti taitaa olla vain iloinen seurasta ja pienistä hengähdystauoista kun vauva on välillä hetken pois sylistä. Toisaalta seuratessa toisen vauva-arkea näin läheltä, realismi perheenlisäyksen suhteen säilyy. Kovaa työtä se on, mutta varmasti todella palkitsevaa. :)

Tunika: Esprit.

Jos tässä nyt hieman analysoisi päivän asu -kuvia, niin tunika toimisi paremmin ohuiden sukkahousujen tai kapeiden farkkujen kanssa. Korut ovat kauniit (käsikoru Thaimaasta, korvikset saatu tuliaisiksi Italiasta) ja käytän niitä liian harvoin. Kampaus sopii minulle paremmin kuin uskoin!

Tänään yritän vielä hieman lukea huomiseen tenttiin. Jos kirjoista saisi edes jotain tolkkua ja kysymykset sattuisivat olemaan helpot, niin minulla olisi teoreettinen mahdollisuus läpäistä tentti. Iltapäivällä saan ystäviä luokseni päiväkahville (ja myös sen pikkuisen neidin!). Sää on melkoisen masentava, mutta muuten kiva päivä tiedossa. :)

Syys

Olen jo aiemmin tehnyt selväksi ettei minulla ole lämpiviä välejä syksyn kanssa. Syksyn tulo aiheuttaa minussa suurta ahdistusta, vaikka tiedän, että kyseiseen vuodenaikaan liittyy paljon mukaviakin asioita. Tänä syksynä minua ei ahdista pimeys niin paljon kuin ennen, kiitos kirkasvalolampun. Nyt ahdistukseni liittyvät enemmän koulun alkuun. Minullahan ei varsinaisesti edes ala koulu, koska yliopiston viimeiset vuodet ovat yhtä itseopiskelua. Minun pitäisi joka aamu saada kammetuksi itseni yliopistolle lukemaan tentteihin ja tekemään gradua ilman minkäänlaisia aikatauluja tai suoranaisia velvotteita.

Tällä viikolla aloitin ahkeran koulunkäynnin eli lukemisen perjantaiseen historian tenttiin. Olen tällä hetkellä noin sivulla 35. Aika on mennyt ystävien tapaamiseen, siivoamiseen, häästressaamiseen ja yleiseen haahuiluun. Tämä meno ei todellakaan voi jatkua koko vuotta. Muuten en valmistu ikinä.

Toisaalta arki on ihanaa. (Kun siitä vain saisi kiinni eikä jäisi kesän haahuilutunnelmiin.) On mukava mennä joka aamu yliopistolle, etsiä kirjastosta joku kiva lukunurkka, käydä kahvilla Humpalla, tulla kotiin puuhastelemaan jokapäiväisiä arjen askareita.

Loppuun vielä pari fiilistelykuvaa menneestä kesästä. Sen jälkeen nokka kohti syksyä.